jälkiajatuksia

Kohdekuva: Theaterschiff Heilbronn

Ei ole epäilystäkään siitä, että 6. Hertensteinin keskustelut olivat tämän keskustelusarjan parhaat keskustelut, jotka alun perin oli suunniteltu kestämään 12 vuotta. Tämä johtui varmasti myös uudesta tapahtumapaikasta, teatterilaivasta Heilbronnista. Toisaalta taiteellisen johtajansa ympärillä oleva tiimi tarjosi Christian Marten Molnar keskustelujen jälkeen mahdollisuus osallistua uuden teoksen "der Eintänzer" harjoituksiin virkistävä tukiohjelma ja toisaalta kahvila-tiimi alkaen Jochen Wieland keskustelun osallistujat koko päivän ruokien ja juomien kera ja tarjosivat keskustelun päätteeksi erinomaisen italialaisen buffetin.

Neuvottelut eivät kuitenkaan olisi olleet mahdollisia, elleivät muutamat EUROPA-UNIONIN jäsenet olisi sitoutuneet normaalin tason yli. Haluan paremman puoliskoni ensin Bettina Kummerle joka veti kaikki pysähdykset viikkojen ajan houkutellakseen eurooppalaisia ​​federalisteja kaikkialta Baden-Württembergistä Heilbronniin. Ja myös Ursula Hecht kampanjoi Heilbronnin välittömässä läheisyydessä käytävien neuvottelujen puolesta loppuun asti ja asettui myös minut käyttöön. Thomas Heiligenmann varmisti, että Baden-Württembergin Eurooppa-unionin puheenjohtajiston jäsenet voivat osallistua puheenjohtajiston kokoukseen Berliinissä videokonferenssin välityksellä Hertensteinin neuvottelujen aikana. Herbert Burkhardt varmisti, että Heilbronner Marketing Gesellschaft antoi käyttöön lisätiloja ja että Heilbronn Operations Office nosti kolme Euroopan lippua teatterialuksen eteen. Lopuksi, mutta ei vähäisimpänä, EUROPA-UNIONIN pääsihteeri matkusti Saksaan Christian Moss, huolimatta täydestä aikataulusta, tuli Berliinistä vaimonsa kanssa voidakseen jälleen osallistua keskusteluihin.

Olin myös tyytyväinen siihen DR Vassilios Vadokas, Leonard Reinwald, Michael George Link kansanedustaja, Franz Schirm und Herbert Steudel olivat jälleen kyydissä. Myös, että saimme muut omat jäsenemme osallistumaan, mukaan lukien Verena Dieye, Ingrid Eheim, Heiner Dorner, Thomas Michael und Wolfram Rudolph. Siitä olin erityisen iloinen Florian Ziegenbalg Stuttgartin valtuuskunta et al Simone Schmidt und Michael Conc johti Mannheimin piirin puheenjohtaja Peter schulze, Luxemburgin kautta Manuel Schob, Heidelbergin kautta Prof. Dr. Walther Heipertz ja Rems-Murr läpi Katharina und DR Markus Schildknecht olivat edustettuina. Ruhrin alueelta oli ylimääräisiä Andrea und Kai Barth saapui ja Brysselistä Jean Marsia. Niin voisi myös entinen europarlamentaarikko Evelyne Gebhardt tervetuloa kirjava porukka, joka koostui kaikkiaan lähes 60 osallistujasta.

Tämänpäiväinen ja sillä välin lähes pakollinen olutalustojen arviointi osoitti, että suurin osa osallistujista oli enemmän kuin tyytyväisiä tapahtumaan, jolloin joudumme miettimään, voimmeko ottaa muutaman parannusehdotuksen jatkossa huomioon ja miten.

Kuitenkin jo kuudetta Hertensteinin keskustelua valmisteltaessa oli selvää, että ne tuottaisivat ennennäkemättömän intensiteetin, joten ei ollut yllättävää, että yksi moderaattori jakoi keskustelun aikana yhteensä 6 sivua opinnäytetöitä. neuvotteluihin, ja toinen moderaattori jopa peruutti osallistumisensa neuvotteluja edeltäneeseen keskusteluun, koska sillä välin - muutaman vuosikymmenen kestäneiden epäonnistuneiden keskustelujen jälkeen - hän on menettänyt uskonsa tällaisten keskustelujen tarkoitukseen ja tarkoitukseen ja näkee aikansa Eurooppalainen vallankumous on enemmän kuin tullut.

Tämä intensiteetti on saattanut jäädä joiltakin uusilta keskustelun osallistujilta piiloon, koska se paljastuu todella vain, jos osallistut aktiivisesti tähän keskusteluprosessiin vuosien ajan ja katsot toistuvasti siellä esiin nostettuja aiheita eri näkökulmasta ja samalla. aika tasapainotettu.

Tällä kertaa kolme pistettä painoi minua tavallista enemmän ja osoittivat selvästi, kuinka umpikujaan Euroopan kärryt ovat tulleet - huolimatta erittäin epävarmasta tilanteesta paitsi Euroopassa, myös koko maailmassa! Keskustelun painopiste meneillään olevaan ja äärimmäisen veriseen ja kalliiseen Ukrainan sotaan on osoittanut selvästi, kuinka huono eurooppalainen idea itse asiassa on - ja tämä huolimatta kaikista menneinä vuosikymmeninä jo saavutetuista onnistumisista, jotka ovat ehdottomasti huomion ja mainitsemisen arvoisia! Eurooppa on antanut meille unionin kansalaisille takaisin itsemääräämisoikeutemme ja tuonut aiemmin käsittämättömän, ennennäkemättömän vaurauden yhdistettynä yli 75 vuoden rauhanjaksoon ja omaan reilusti yli 80 vuoden elinajanodotteeseen. Puhumattakaan toimivista demokratioista, yleisistä ihmis- ja eurooppalaisista kansalaisoikeuksista, jotka antavat jokaiselle mahdollisuuden omaan itsensä toteuttamiseen ilman, että heidän tarvitsee tarjota mitään vastineeksi.

Tästä huolimatta tai ehkä juuri siksi olin enemmän kuin yllättynyt kolmesta pisteestä. Ensimmäinen ja vähemmän traaginen on kehitys sen jälkeen, kun liittokansleri julisti toisen käännekohdan Saksan liittotasavallassa Olaf Scholz tämän vuoden maaliskuussa. Jotkut muistavat edelleen ensimmäisen käännekohdan, henkisen ja moraalisen, jonka liittokansleri teki tuolloin Helmut Kohl, joka siirsi Euroopan ja Saksan vuosikymmeniä taaksepäin ja todella avasi kuilun sosiaalisen eriarvoisuuden välille yhteiskunnassamme. Nykyinen käännekohta on jälleen avannut osalle yhteiskuntaamme mahdollisuuden rikastua entisestään yhteiskuntamme kustannuksella. Ja niinpä sillä välin Saksan aseteollisuuden ja kansainvälisen asekaupan edustajat kiipeilevät maassa selittäen kaikille, että USA on itse asiassa aika kauheita aseiden protektionisteja ja että Eurooppa voi selviytyä vain, jos meistä tulee itsenäinen sotilasvalta. Ilmeisesti nämä naiset ja herrat ovat kiinnostuneita vain siitä, että tulevaisuudessa on odotettavissa suurin osa biljoonista valtion menoista - Bundeswehrille äskettäin luvatut 100 miljardia euroa ovat vain pieni pisara ämpäriin, mutta riittävä syy siihen, että lobbaajat osallistuvat nyt kokouksiin.

Vaikka olen itse alunperin kotoisin talousliberaalista kulmasta, minun on silti tunnustettava ja vaadittava, että valtio ei saa jättää tätä vapaille markkinoille infrastruktuuri- ja varsinkin aseasioissa - erityisesti tässä valtion on puututtava erittäin voimakkaasti markkinoiden sääntelemiseksi, ellei markkinoiden kokonaan sivuuttamiseksi. Lisäksi omille sotilaillenne (!) on ehdottoman pakollista ja elintärkeää, että erityisesti aseilla käydään kauppaa vain oman liittouman sisällä ja että niiden kehittäminen ja tuotanto on järjestetty koko liittouman (NATO) sisällä pelkästään kustannussyistä niin, että tarvittava saavutetuista määristä voi tulla. Jokainen, joka järjestää tämän toisin, tukee vain hyvin tiettyjä sosiaalisia ryhmiä ja vaarantaa paitsi sotilaiemme hengen, myös koko maan. Tätä näkemystä en vain ilmaissut neuvottelujen aikana, vaan valitettavasti myös jotkut muut neuvottelujen osallistujat torjuivat sen kiivaasti, ja oletettu Euroopan autonomia nostettiin non plus ultralle.

Toinen kohta oli itse kansallisvaltion jatkuva luontainen ylistäminen. Jopa julkaisuista tulee yksi Hannah Arendt huomiotta, mikä osoitti jo kauan sitten, että kansallisvaltio on vain lähihistorian tuote. Ja jopa kansallisvaltion, nimittäin hyvinvointivaltion, ainoa tarkoitus, kansalaistensa hyvinvoinnin takaaminen, olisi asetettava kyseenalaiseksi tänään - Euroopan sosiaalirahasto tai euroobligaatiot voidaan mainita hyvinä esimerkkeinä. Puhumattakaan sen mahdottomuudesta globalisaation aikoina; vastaavat ilmoitukset, kuten Michael Wolffsohnkansallisvaltion puolestapuhujat jättävät ahkerasti huomiotta. Ja kuitenkin on jo pitkään tiedetty, että eurooppalaiset kansallisvaltiomme ovat olemassa vain tänään, koska ne ovat hitaasti mutta varmasti hajoamassa suuremmaksi kokonaisuudeksi vuosikymmenien ajan. Ja aivan kuten Saksan liittotasavalta on takertunut perinteisiin rakenteisiin vuosikymmeniä ja Saarlandin tai Berliinin kaltaisia ​​"maita" on pidetty hengissä kaikkea järkeä vastaan, niin jotkut jatkavatkin kansallisvaltioiden tarpeen edistämistä Euroopassa; jonka kannattajat ilmeisesti täyttävät kokonaisia ​​kirjoja. Esitetty perustelu on sen väärän väitteen lisäksi, että kansallisvaltiot ovat ikivanhoja ja siten perinteisiä yhteiskunnallisia rakenteita, enimmäkseen kansallisvaltiotuntemus, oma samaistuminen kansaan. Näin tehdessämme unohdamme täysin, että kansallisvaltiot ovat puhtaasti poliittisia rakenteita ja että kansalaiset tuntevat olonsa kotoisaksi alueillaan, alueillaan ja laaksoissaan.

Kolmas kohta oli lopulta ratkaiseva minulle ja johti todennäköisesti myös siihen, että moderaattori poistui keskusteluista ennenaikaisesti. Olimme sitä mieltä, että polku ei voi koskaan olla päämäärä! Mutta se johtopäätös, että meidän ihmisten pitäisi itse asiassa olla tyytyväisiä, jos jatkamme oikealla tiellä kohti hyvin erityistä tavoitetta, on oikea vain, jos on ennakoitavissa, että tätä polkua kulkevat ihmiset saavuttavat tämän tavoitteen, voidaan myös saavuttaa.

Emmekä puhu sellaisista jaloista tavoitteista kuin maailmanrauha, ikuinen elämä tai ainakin elinikäinen terveys, vaan yksinkertaisesti ja yksinomaan poliittisen rakenteen muutoksesta hyvin hallittavassa osassa Eurooppaa.

Ja tämä tavoite määriteltiin ja asetettiin uudelleen vuonna 1945, sen jälkeen kun ihmiset olivat jo etääntyneet maailmanliitosta vuonna 1946, nimittäin Euroopan liittovaltion luomisesta! Viimeistään vuoteen 1948 mennessä kaikille poliittisesti ajatteleville eurooppalaisille oli selvää, että tämän liittovaltion on oltava demokraattinen ja liittovaltiorakenteinen. Saksan liittotasavallan perustamisen myötä tästä tuli myös meille valtiollinen asia. Ja viime vuosikymmenien tosiasiat ovat osoittaneet kerta toisensa jälkeen, että tämä on oikea tavoite Euroopalle ja että me eurooppalaiset olemme olleet oikealla tiellä vuodesta 1946 – me eurooppalaiset olemme kulkeneet tätä polkua yli 75 vuoden ajan. Ensimmäiset tämän polun kulkineet ovat kauan kuolleet. Tällä välin unionin kansalaisten kolmas tai neljäs sukupolvi kulkee jo tätä tietä.

Muista, "vain" yksi tapa kohti tavoitetta eli poliittista rakennemuutosta - joka olisi voitu toteuttaa useita kertoja ja useista eri syistä - ilman, että suurin osa unionin kansalaisista joutuisi kriiseihin tai suuriin muutoksiin käyttäytymisessä. tulos.

Siksi mielestäni on vain epäinhimillistä, jos lähetät kansalaisesi polulle välttämättömään ja toivottavaan päämäärään antamatta heille mahdollisuutta tai mahdollisuutta, että he koskaan saavuttavat tämän tavoitteen! Ja sitten kertoa heille, että heidän täytyy olla onnellisia ja kiitollisia, koska he ovat oikealla tiellä.

Meidän kaikkien pitäisi puhua siitä, millainen ihmiskuva tällaisen väitteen takana on.

---