Kohdekuva: Theaterschiff Heilbronn
Ei ole epäilystäkään siitä, että 6. Hertensteinin keskustelut olivat tämän keskustelusarjan parhaat keskustelut, jotka alun perin oli suunniteltu kestämään 12 vuotta. Tämä johtui varmasti myös uudesta tapahtumapaikasta, teatterilaivasta Heilbronnista. Toisaalta taiteellisen johtajansa ympärillä oleva tiimi tarjosi Christian Marten Molnar keskustelujen jälkeen mahdollisuus osallistua uuden teoksen "der Eintänzer" harjoituksiin virkistävä tukiohjelma ja toisaalta kahvila-tiimi alkaen Jochen Wieland keskustelun osallistujat koko päivän ruokien ja juomien kera ja tarjosivat keskustelun päätteeksi erinomaisen italialaisen buffetin.
Neuvottelut eivät kuitenkaan olisi olleet mahdollisia, elleivät muutamat EUROPA-UNIONIN jäsenet olisi sitoutuneet normaalin tason yli. Haluan paremman puoliskoni ensin Bettina Kummerle joka veti kaikki pysähdykset viikkojen ajan houkutellakseen eurooppalaisia federalisteja kaikkialta Baden-Württembergistä Heilbronniin. Ja myös Ursula Hecht kampanjoi Heilbronnin välittömässä läheisyydessä käytävien neuvottelujen puolesta loppuun asti ja asettui myös minut käyttöön. Thomas Heiligenmann varmisti, että Baden-Württembergin Eurooppa-unionin puheenjohtajiston jäsenet voivat osallistua puheenjohtajiston kokoukseen Berliinissä videokonferenssin välityksellä Hertensteinin neuvottelujen aikana. Herbert Burkhardt varmisti, että Heilbronner Marketing Gesellschaft antoi käyttöön lisätiloja ja että Heilbronn Operations Office nosti kolme Euroopan lippua teatterialuksen eteen. Lopuksi, mutta ei vähäisimpänä, EUROPA-UNIONIN pääsihteeri matkusti Saksaan Christian Moss, huolimatta täydestä aikataulusta, tuli Berliinistä vaimonsa kanssa voidakseen jälleen osallistua keskusteluihin.
Olin myös tyytyväinen siihen DR Vassilios Vadokas, Leonard Reinwald, Michael George Link kansanedustaja, Franz Schirm und Herbert Steudel olivat jälleen kyydissä. Myös, että saimme muut omat jäsenemme osallistumaan, mukaan lukien Verena Dieye, Ingrid Eheim, Heiner Dorner, Thomas Michael und Wolfram Rudolph. Siitä olin erityisen iloinen Florian Ziegenbalg Stuttgartin valtuuskunta et al Simone Schmidt und Michael Conc johti Mannheimin piirin puheenjohtaja Peter schulze, Luxemburgin kautta Manuel Schob, Heidelbergin kautta Prof. Dr. Walther Heipertz ja Rems-Murr läpi Katharina und DR Markus Schildknecht olivat edustettuina. Ruhrin alueelta oli ylimääräisiä Andrea und Kai Barth saapui ja Brysselistä Jean Marsia. Niin voisi myös entinen europarlamentaarikko Evelyne Gebhardt tervetuloa kirjava porukka, joka koostui kaikkiaan lähes 60 osallistujasta.
Tämänpäiväinen ja sillä välin lähes pakollinen olutalustojen arviointi osoitti, että suurin osa osallistujista oli enemmän kuin tyytyväisiä tapahtumaan, jolloin joudumme miettimään, voimmeko ottaa muutaman parannusehdotuksen jatkossa huomioon ja miten.
Kuitenkin jo kuudetta Hertensteinin keskustelua valmisteltaessa oli selvää, että ne tuottaisivat ennennäkemättömän intensiteetin, joten ei ollut yllättävää, että yksi moderaattori jakoi keskustelun aikana yhteensä 6 sivua opinnäytetöitä. neuvotteluihin, ja toinen moderaattori jopa peruutti osallistumisensa neuvotteluja edeltäneeseen keskusteluun, koska sillä välin - muutaman vuosikymmenen kestäneiden epäonnistuneiden keskustelujen jälkeen - hän on menettänyt uskonsa tällaisten keskustelujen tarkoitukseen ja tarkoitukseen ja näkee aikansa Eurooppalainen vallankumous on enemmän kuin tullut.
Tämä intensiteetti on saattanut jäädä joiltakin uusilta keskustelun osallistujilta piiloon, koska se paljastuu todella vain, jos osallistut aktiivisesti tähän keskusteluprosessiin vuosien ajan ja katsot toistuvasti siellä esiin nostettuja aiheita eri näkökulmasta ja samalla. aika tasapainotettu.
Tällä kertaa kolme pistettä painoi minua tavallista enemmän ja osoittivat selvästi, kuinka umpikujaan Euroopan kärryt ovat tulleet - huolimatta erittäin epävarmasta tilanteesta paitsi Euroopassa, myös koko maailmassa! Keskustelun painopiste meneillään olevaan ja äärimmäisen veriseen ja kalliiseen Ukrainan sotaan on osoittanut selvästi, kuinka huono eurooppalainen idea itse asiassa on - ja tämä huolimatta kaikista menneinä vuosikymmeninä jo saavutetuista onnistumisista, jotka ovat ehdottomasti huomion ja mainitsemisen arvoisia! Eurooppa on antanut meille unionin kansalaisille takaisin itsemääräämisoikeutemme ja tuonut aiemmin käsittämättömän, ennennäkemättömän vaurauden yhdistettynä yli 75 vuoden rauhanjaksoon ja omaan reilusti yli 80 vuoden elinajanodotteeseen. Puhumattakaan toimivista demokratioista, yleisistä ihmis- ja eurooppalaisista kansalaisoikeuksista, jotka antavat jokaiselle mahdollisuuden omaan itsensä toteuttamiseen ilman, että heidän tarvitsee tarjota mitään vastineeksi.
Tästä huolimatta tai ehkä juuri siksi olin enemmän kuin yllättynyt kolmesta pisteestä. Ensimmäinen ja vähemmän traaginen on kehitys sen jälkeen, kun liittokansleri julisti toisen käännekohdan Saksan liittotasavallassa Olaf Scholz tämän vuoden maaliskuussa. Jotkut muistavat edelleen ensimmäisen käännekohdan, henkisen ja moraalisen, jonka liittokansleri teki tuolloin Helmut Kohl, joka siirsi Euroopan ja Saksan vuosikymmeniä taaksepäin ja todella avasi kuilun sosiaalisen eriarvoisuuden välille yhteiskunnassamme. Nykyinen käännekohta on jälleen avannut osalle yhteiskuntaamme mahdollisuuden rikastua entisestään yhteiskuntamme kustannuksella. Ja niinpä sillä välin Saksan aseteollisuuden ja kansainvälisen asekaupan edustajat kiipeilevät maassa selittäen kaikille, että USA on itse asiassa aika kauheita aseiden protektionisteja ja että Eurooppa voi selviytyä vain, jos meistä tulee itsenäinen sotilasvalta. Ilmeisesti nämä naiset ja herrat ovat kiinnostuneita vain siitä, että tulevaisuudessa on odotettavissa suurin osa biljoonista valtion menoista - Bundeswehrille äskettäin luvatut 100 miljardia euroa ovat vain pieni pisara ämpäriin, mutta riittävä syy siihen, että lobbaajat osallistuvat nyt kokouksiin.
Vaikka olen itse alunperin kotoisin talousliberaalista kulmasta, minun on silti tunnustettava ja vaadittava, että valtio ei saa jättää tätä vapaille markkinoille infrastruktuuri- ja varsinkin aseasioissa - erityisesti tässä valtion on puututtava erittäin voimakkaasti markkinoiden sääntelemiseksi, ellei markkinoiden kokonaan sivuuttamiseksi. Lisäksi omille sotilaillenne (!) on ehdottoman pakollista ja elintärkeää, että erityisesti aseilla käydään kauppaa vain oman liittouman sisällä ja että niiden kehittäminen ja tuotanto on järjestetty koko liittouman (NATO) sisällä pelkästään kustannussyistä niin, että tarvittava saavutetuista määristä voi tulla. Jokainen, joka järjestää tämän toisin, tukee vain hyvin tiettyjä sosiaalisia ryhmiä ja vaarantaa paitsi sotilaiemme hengen, myös koko maan. Tätä näkemystä en vain ilmaissut neuvottelujen aikana, vaan valitettavasti myös jotkut muut neuvottelujen osallistujat torjuivat sen kiivaasti, ja oletettu Euroopan autonomia nostettiin non plus ultralle.
Toinen kohta oli itse kansallisvaltion jatkuva luontainen ylistäminen. Jopa julkaisuista tulee yksi Hannah Arendt huomiotta, mikä osoitti jo kauan sitten, että kansallisvaltio on vain lähihistorian tuote. Ja jopa kansallisvaltion, nimittäin hyvinvointivaltion, ainoa tarkoitus, kansalaistensa hyvinvoinnin takaaminen, olisi asetettava kyseenalaiseksi tänään - Euroopan sosiaalirahasto tai euroobligaatiot voidaan mainita hyvinä esimerkkeinä. Puhumattakaan sen mahdottomuudesta globalisaation aikoina; vastaavat ilmoitukset, kuten Michael Wolffsohnkansallisvaltion puolestapuhujat jättävät ahkerasti huomiotta. Ja kuitenkin on jo pitkään tiedetty, että eurooppalaiset kansallisvaltiomme ovat olemassa vain tänään, koska ne ovat hitaasti mutta varmasti hajoamassa suuremmaksi kokonaisuudeksi vuosikymmenien ajan. Ja aivan kuten Saksan liittotasavalta on takertunut perinteisiin rakenteisiin vuosikymmeniä ja Saarlandin tai Berliinin kaltaisia "maita" on pidetty hengissä kaikkea järkeä vastaan, niin jotkut jatkavatkin kansallisvaltioiden tarpeen edistämistä Euroopassa; jonka kannattajat ilmeisesti täyttävät kokonaisia kirjoja. Esitetty perustelu on sen väärän väitteen lisäksi, että kansallisvaltiot ovat ikivanhoja ja siten perinteisiä yhteiskunnallisia rakenteita, enimmäkseen kansallisvaltiotuntemus, oma samaistuminen kansaan. Näin tehdessämme unohdamme täysin, että kansallisvaltiot ovat puhtaasti poliittisia rakenteita ja että kansalaiset tuntevat olonsa kotoisaksi alueillaan, alueillaan ja laaksoissaan.
Kolmas kohta oli lopulta ratkaiseva minulle ja johti todennäköisesti myös siihen, että moderaattori poistui keskusteluista ennenaikaisesti. Olimme sitä mieltä, että polku ei voi koskaan olla päämäärä! Mutta se johtopäätös, että meidän ihmisten pitäisi itse asiassa olla tyytyväisiä, jos jatkamme oikealla tiellä kohti hyvin erityistä tavoitetta, on oikea vain, jos on ennakoitavissa, että tätä polkua kulkevat ihmiset saavuttavat tämän tavoitteen, voidaan myös saavuttaa.
Emmekä puhu sellaisista jaloista tavoitteista kuin maailmanrauha, ikuinen elämä tai ainakin elinikäinen terveys, vaan yksinkertaisesti ja yksinomaan poliittisen rakenteen muutoksesta hyvin hallittavassa osassa Eurooppaa.
Ja tämä tavoite määriteltiin ja asetettiin uudelleen vuonna 1945, sen jälkeen kun ihmiset olivat jo etääntyneet maailmanliitosta vuonna 1946, nimittäin Euroopan liittovaltion luomisesta! Viimeistään vuoteen 1948 mennessä kaikille poliittisesti ajatteleville eurooppalaisille oli selvää, että tämän liittovaltion on oltava demokraattinen ja liittovaltiorakenteinen. Saksan liittotasavallan perustamisen myötä tästä tuli myös meille valtiollinen asia. Ja viime vuosikymmenien tosiasiat ovat osoittaneet kerta toisensa jälkeen, että tämä on oikea tavoite Euroopalle ja että me eurooppalaiset olemme olleet oikealla tiellä vuodesta 1946 – me eurooppalaiset olemme kulkeneet tätä polkua yli 75 vuoden ajan. Ensimmäiset tämän polun kulkineet ovat kauan kuolleet. Tällä välin unionin kansalaisten kolmas tai neljäs sukupolvi kulkee jo tätä tietä.
Muista, "vain" yksi tapa kohti tavoitetta eli poliittista rakennemuutosta - joka olisi voitu toteuttaa useita kertoja ja useista eri syistä - ilman, että suurin osa unionin kansalaisista joutuisi kriiseihin tai suuriin muutoksiin käyttäytymisessä. tulos.
Siksi mielestäni on vain epäinhimillistä, jos lähetät kansalaisesi polulle välttämättömään ja toivottavaan päämäärään antamatta heille mahdollisuutta tai mahdollisuutta, että he koskaan saavuttavat tämän tavoitteen! Ja sitten kertoa heille, että heidän täytyy olla onnellisia ja kiitollisia, koska he ovat oikealla tiellä.
Meidän kaikkien pitäisi puhua siitä, millainen ihmiskuva tällaisen väitteen takana on.
Kuva: freestocks.org osoitteessa Pexels.com Viime lauantaina (17.09.2022) minulla oli kunnia toivottaa osallistujat tervetulleeksi 6. Hertenstein puhuu olla Heilbronnissa. The Heinrich Kümmerlen jälkiajatuksia Muuten, voit lukea siitä täältä, jotta löydät lisää impulsseja vaikutelmieni lisäksi.
Ensinnäkin suuri onnittelu Heilbronnin järjestäjille, jotka eivät anna periksi ponnisteluissaan ja yrittävät aina viedä keskustelun yhdistyneestä Euroopasta ruohonjuuritason juurelle uusin sysäkkein. Se ei ole itsestäänselvyys. Lisäksi tämä sitoumus on täysin vapaaehtoinen. Kiitokset myös koko organisaatiolle, joka oli tälläkin kertaa esimerkillistä. Heilbronnin teatterilaivan tunnelma on jotain erityistä.
yksilölle keskusteluryhmiä En halua mennä yksityiskohtiin - ensinnäkin se ylittäisi blogikirjoituksen ja toiseksi tiedän, että siitä tulee yksityiskohtaista dokumentaatiota. Hieno taide "korjuu sadonkorjuussa" on Euroopan unioni Heilbronn isolla ja vakavasti otettuna. Joten rajoitan itseni yleisvaikutelmaani tapahtumasta.
Tämän vuoden Hertenstein-neuvotteluja hallitsi täysin Ukrainan sota. Minkä ei pitäisi yllättää ketään. Siitä huolimatta keskustelut olivat temaattisesti tasapainoisia. Kaikkien keskustelujen aikana, joista osa vaihteli erittäin vilkkaasta kiihkeään (positiivisessa mielessä), huomasin muutamia asioita, joilla on vielä jälkivaikutus.
Mitä tulee Eurooppaan, puhumme paljon alijäämistä ja siitä, kuinka voimme ratkaista ne. Mutta koska heijastus yhteisestä "miksi" puuttuu, juutumme pienimuotoiseen keskusteluun oireista ja niiden torjumisesta sen sijaan, että tartumme haasteiden todelliseen juureen. Yhteinen kompassi puuttuu, jota jatkuvasti muistutetaan mieleen ja joka on parhaimmillaan vain muutaman vihittyjen tiedossa. Juuri siksi, että se ei ole osa ja keskustelun kohde yhä uudelleen ja uudelleen. Näin jokainen "muutosprojekti" epäonnistuu, oli se sitten suuri tai pieni. Eikä kenellekään pitäisi tulla yllätyksenä, että "kansalliset edut" horjuttavat jatkuvasti Eurooppa-hanketta. Ilman yhteistä, selkeää ja jatkuvasti terävöitettyä tietoisuutta siitä, miksi, yhteistä kurssia ei voida määrittää ja ylläpitää. Henkilökohtaisesti minulta puuttui juuri tämä melkein kaikista keskusteluista. Mitä haluamme saavuttaa kenelle ja miksi, olisin toivonut keskustelujen aikana ja miten edistymme reflektoidussa, tuloshakuisessa ja iteratiivisessa prosessissa. Jos katsot tarkasti, huomaat, että Pariisi, Lontoo ja Stuttgart joutuvat kamppailemaan lähes samojen arkielämän ongelmien ja haasteiden kanssa kuin Rio, New York tai Mumbai. Ja näin Eurooppa ja se, mitä voidaan saavuttaa yhdessä Euroopassa, voidaan kokea ja tehdä konkreettiseksi. Toisin sanoen tarvitsemme lisää dialogia, keskustelua, laajempaa keskustelua miksi (Pohjantähtenä) ja konkreettisesta, konkreettisesta, näkyvyyttä luovasta toteutuksesta jokapäiväiseen elämään.
Yksi ehdotus Hertensteinin keskustelujen jatkokehittämiseksi on muoto. Olen itse tunnustava deliberatiivisten muotojen ystävä. Ei tietenkään helppo tehdä, mutta mahdollista. Sitä toivon jatkossa lisää. Henkilökohtaisesti se oli minulle vähän liikaa "huvittelua" ja liian vähän dialogia. Jokaista keskusteluryhmää luonnehtivat pääpuheenvuorot, joita seurasivat kysymykset ja keskustelut. Valitettavasti yhteisesti kehitettyjen ratkaisuideoiden ja -ehdotusten osalta ei saatu tuloksia. Yksi tai kaksi impulssiluentoa olisi riittänyt, jotta voisin sitten lähteä ideoiden syvälliseen kehittämiseen, jotta osallistujat jakamaan. Mutta ehkä olen mennyt liian pitkälle tässä.
Johtopäätökseni: Aika oli hyvin panostettu minulle, koska sain muutamia ideoita, impulsseja ja ajatuksia sekä huippuluokan moderaattoreiden ansiosta sain myös teknistä panosta, joka helpottaa ymmärtämistäni. Kaipasin temaattista keskittymistä miksi ja formaattiin, ideoiden kehittämistä sponsorien kanssa. Siitä huolimatta voin sanoa puhtaalla omallatunnolla, että Hertensteinin neuvottelut ovat olleet jälleen kerran hyödyllisiä. Ne ansaitsevat ehdottomasti hieman enemmän huomiota.
Jaa:jaaE-MailpainaminenJaa TumblrissaTaskuTykkää: Tykkää Ladataan...
jälkiajatuksia #Hertenstein puhuu 17.09.2022 sisään #Heilbronn of @301062K51219 #Europa kuemmerle.name/afterthoughts