Kohdekuva: vanhat olutmatot uuteen vaalikampanjaan | © Herbert Burkhardt
Olen hädin tuskin ymmärtänyt sitä tosiasiaa, että passiivisen äänioikeuden käyttäminen täällä Heilbronnissa on enemmänkin uskon kysymys kuin äänioikeuden oikea tulkinta, kun minulle tulee uusi ärsytys.
Sinun on tiedettävä, että kaikki puolueemme, olivatpa ne demokraattisia tai ei, rahoitetaan avokätisesti veronmaksajien rahoilla. Tällä pyritään muun muassa varmistamaan, että heillä on riittävästi resursseja mainostaa itseään ja ehdokkaitaan vaalikampanjoiden aikana. Suurin osa näistä varoista menee luultavasti mahtipontisten puoluejärjestöjen ylläpitoon ja vähemmän vaalikampanjaan. Ja näin ollen vaalikampanjaan käytettävissä olevat varat ovat todennäköisesti rajalliset, vaikka niitä täydennetään suurilla ja pienillä lahjoituksilla. Äänestäjäyhteisönä me vapaat äänestäjät emme saa verorahoja, ja meidät rahoitetaan yksinomaan jäsenmaksuilla ja lahjoituksilla, jotka, jos olet onnekas, summautuvat vaalikauden aikana.
Etunamme on se, että ei ole häiritseviä koneistoja ja ruhtinaita, jotka kertovat ehdokkaille milloin, missä ja miten heidän on suoritettava vaalikampanjansa. Ihmiset yrittävät koordinoida toistensa kanssa, mutta koko vaalikampanja rakentuu silti puhtaasti vapaaehtoiselta ja amatöörimäiseltä pohjalta.
Toinen etu on, että jokainen ehdokas ja hänen kannattajansa keksivät aina täysin uusia ja jopa ikivanhoja ideoita, joilla he haluaisivat lähteä vaalikampanjaan. Suuri viehätys on, että se on enimmäkseen yrityksen ja erehdyksen vaalikampanja. Viime kerralla me vapaat äänestäjät olimme erittäin onnekkaita vaalikampanjassamme ja päätimme puhtaasti kustannussyistä toistaa tällä kertaa 2019 vaalikampanjan. Suuri virhe on, että ilmoitimme tästä etukäteen!
Ja nyt ymmärrämme, että kaikki, mistä pidimme viime kerralla ja myös toimi hyvin, on nyt kielletty Heilbronnin kaupungin toimesta. Meidän on nyt haastattava ja valvottava jokainen kohta kaupunginhallinnon kanssa tai yksinkertaisesti lopetettava vuoden 2024 vaalikampanjamme ennen kuin se on todella alkanut.
Omien tehtäviensä hoitamisen sijaan kaupunkimme on varautunut erityisesti vaalikampanjaan. Heti kun yhdestä ehdokkaistamme on juliste, joku on jo paikan päällä, tekee maksua vastaan kuvadokumentaation ja pian sen jälkeen saamme vastaavat viralliset pyynnöt ja uhkaukset - vaalikampanjan fiilis syntyy nopeasti kuin pimeässä Saksassa DDR-aika!
Kuinka toivoisinkaan, jos kaupunkimme työntekijät olisivat aina niin ahkeria - Heilbronn voisi olla maailman siistein ja siistein kaupunki!
Koko juttu saa nyt totalitaarisia piirteitä; ihmiset ovat oppineet hyvin nopeasti uudesta ystävyyskaupungista ja sen tyranneista.
Näin se on esimerkiksi. Annoimme esimerkiksi kuorma-autojen ajaa kaikkialla jalankulkualueella tai järjestää autonäyttelyitä, mutta emme saaneet käyttää pientä kampanjatraktoriamme, joka on pienempi kuin mikään nykyinen henkilöauto, tiedotusosastollamme. Vasta valtavan kirjeenvaihdon jälkeen saimme tehdä tämän, ainakin toistaiseksi.
Meitä kiellettiin myös lain ohittamisesta vaihtamasta kampanjajulisteitamme kahden viikon kuluttua. Pitkän kirjeenvaihdon jälkeen meillä on nyt jonkin verran lupa tehdä niin. Kaupungin hallinto kuitenkin asettaa edelleen valtavia esteitä tiellemme. Saamme plakin jokaisesta sallitusta julistemäärästä. Jos haluamme vaihtaa julisteemme, meidän on ensin poistettava ne, kuljetettava keräyspisteeseen, ammattitaitoisesti poistettava tarrat julisteista ja esitettävä ne sitten kaupungintalolle tarkastettavaksi. Tämän jälkeen komissio kokoontuu ja tarkastaa laattojen aitouden ja määrän. Sen jälkeen saatamme saada uusia tarroja. Voimme sitten varustaa vaihtuvia julisteitamme näillä uusilla laatoilla ja laittaa ne uudelleen - jos vanhat paikat ovat vielä vapaita, mikä on epäilyttävää.
Mutta harkitsemme myös vaurioituneiden julisteiden vaihtamista, sillä tähän tarkoitukseen on saatavilla rajoitettu määrä lisätarroja. Heti kun huomaamme, että juliste on likainen tai vaurioitunut, meidän on kirjattava tämä valokuvadokumentaatioon ja esitettävä se kaupunginhallitukselle. Myös tässä tapauksessa komissio tarkistaa, onko julisteen vaurio- tai likaisuusaste riittävä korvaavan tarran saamiseksi. Ainakin minulle ei ole vielä täysin selvää, pitääkö minun sitten poistaa tarrat vaurioituneista julisteista ja toimittaa ne lautakunnan tutkittavaksi ja päätettäväksi?
Mutta minua todella ärsyttää se, että maanomistajia pakkolunastetaan nyt vaalikampanjaa varten. Kampanjajulisteita ei saa kiinnittää omalle tontille ilman kaupungin lupaa!
Kaksi vasemmanpuoleista julistetta ovat kiellettyjä, mutta kaksi oikeanpuoleista julistetta ovat sallittuja. Kaikki neljä julistetta ovat ilmeisesti mainoksia. Syy julisteiden kieltämiseen: vasemman kuvan julisteet näkyivät julkisista tiloista.
En enää yllätä ollenkaan, että AfD tuntee olonsa todella kotoisaksi Heilbronnissa! Ammattipoliitikot ja lehdistön edustajat kuitenkin ihmettelevät yksimielisesti, miksi heidän kansalaisiaan ei enää kiinnosta paikallispolitiikka ja vaalit – heidän ei tarvitse itse ripustaa vaalijulisteita tai jakaa esitteitä.
