Lähetä kuva: pohtiva nainen | © Pixabay
Nykypäivän länsimaiset yhteiskunnat toimivat varsin hyvin, kunhan kaikki pelaavat samoilla säännöillä ja ovat halukkaita puuttumaan tarvittaessa muiden puolesta. Se, tapahtuuko tämä puhtaasti vapaaehtoiselta pohjalta vai valtion valvonnassa, on alisteinen.
Tätä yhteiskunnan jäsenten keskinäistä tukea kutsutaan usein sosiaaliseksi paketiksi, joka pitää yhdessä kokonaisia valtioita perheistä alkaen ja ylittää kuntien. Erityisesti valtioiden tapauksessa tämä sosiaalinen paketti, eli yksittäisten jäsenten suojelu, on syy niiden olemassaoloon.
Ja kuten rahan kanssa, kansalaisten on oltava vakuuttuneita siitä, että "järjestelmä" toimii ainakin periaatteessa ja että muut kokemukset - jopa hyvin henkilökohtaiset - ovat poikkeus.
Työttömyysvakuutuksesta sosiaaliseen markkinatalouteen valtion johtajat ovat luoneet paljon paitsi vahvistaakseen tätä sosiaalista pakettia, myös laajentaakseen sitä sisältämään "kokonaisvakuutuksen".
Valitettavasti tästä on tulossa entistä vaikeampaa kuin sen on oltava, varsinkin kun asiaankuuluvat valvonta- ja sääntelyjärjestelmämme eivät enää pysty täyttämään näitä lupauksia.
Yksi syy on se, että elämme kaikki hyvin liikkuvassa maailmassa ja nykyiset järjestelmät ovat vielä aivan liian pieniä kelpaamaan kaikille jäsenilleen. Toinen ja mielestäni paljon vakavampi syy on se, että jopa näiden ohjaus- ja säätöjärjestelmien "toimijat" yhä vähemmän tottelevat niitä tai jopa manipuloivat niitä itsensä ja muiden hyväksi.
Tämän päivän uutisia niin monta"superrikas"Eivät vain heidän yritykset maksavat vähän tai ei ollenkaan veroja, osoittavat kuinka sosiaalinen paketti murenee länsimaisissa yhteiskunnissa. Ja myös täällä Saksassa yhä useammat kansalaiset ovat vakuuttuneita siitä, että sosiaalinen markkinataloutemme ei enää toimi kunnolla – moninaiset Kansalaisten protesteja ja tyytymättömyyden ilmauksia sosiaalisessa mediassa voidaan ottaa ohjenuorana ja mielestäni ne ovat vain vakavien jakelukamppailujen ennakkosoittajia, sillä useimmat kansalaiset ovat jo kauan sitten ymmärtäneet, että rahat yhteensä, omat säästöt ja kaikki muut resurssit eivät kestä enää kauaa kaikille meistä tulee.
Monet jo pelastavat itsensä omalle saarelleen (Vereinigtes Königreich) tai syrjäisillä vuoristoalueilla (Sveitsi) ja uskovat, että he voivat paeta "tuomiota" itse – mikä harhaanjohtava johtopäätös! Sosiaalinen paketti on jo kauan sitten hajonnut Isossa-Britanniassa ja murenee hitaasti mutta varmasti myös Sveitsissä.
Jokainen yhteiskunta romahtaa, kun se ei voi enää taata jäsentensä välistä sosiaalista pakettia. Koska silloin kaikki eivät ole enää samassa veneessä, ja jokaisella on oikeus olla onnellinen omalla tavallaan ilman, että hänen tarvitsee ottaa huomioon muita – lopputuotetta voisi kuvailla myös anarkiaksi.
Tiedämme kaikki erittäin hyvin esimerkkejä siitä, miksi tämä ei enää mene niin hyvin yhteiskunnissamme. Muistan seuraavan:
- Suuret yritykset tai korkean teknologian yritykset toimivat maailmanlaajuisesti ja ovat siksi maailmanlaajuisesti aktiivisia ja niitä on edelleen vaikea valvoa jopa erittäin suurista maista.
- Yksittäiset valtiot eivät voi enää hallita edes pääomamarkkinoita;
- Tasa-arvon periaatetta, joka on yksi kaikkien demokraattisten yhteiskuntien perusperiaatteista, horjutetaan yhä enemmän ja korvataan ikivanhalla periaatteella: "Poika istui lähteellä" - solidaarisuus muuttui poliittiseksi taistelukentäksi.
Mitä meidän on muutettava?
Valtiorakenteidemme on varmistettava se
- ne ovat voimassa ja soveltuvat kaikkiin alueellaan asuviin ihmisiin; yhtäläiset oikeudet kaikille!
- tiedon, rahan ja ihmisten siirtolaisuutta säännellään ja tarvittaessa kompensoidaan kansainvälisillä sopimuksilla ja yhdistyksillä.
Lisäksi meidän kaikkien on varmistettava se
- kaikki yhteiskunnan jäsenet tuntevat olonsa turvalliseksi ja voivat olla varmoja, etteivät he jää sateeseen ilman omaa syytään;
- emme jatka murenemista alaryhmiksi tai edes pieniksi ryhmiksi saman yhteiskunnan sisällä, koska näin toimimalla vaarannamme keskinäisen solidaarisuuden viimeisetkin jäännökset; meidänkin on tehtävä osamme varmistaaksemme, että kaikkia (oikeudet ja velvollisuudet) yhtäläisesti sovellettava sosiaalinen järjestelmä palauttaa yhteiskuntamme sosiaalisen paketin.
”Monikulttuurinen yhteiskunta on kova, nopea, julma ja solidaarinen, sille on ominaista huomattava sosiaalinen epätasapaino ja siinä on voittajia siirtolaisuudesta sekä häviäjiä modernisaatiosta. sillä on taipumus hajaantua ryhmien ja yhteisöjen monimuotoisuuteen ja menettää yhteenkuuluvuuden ja arvojensa sitovuuden."
Daniel Cohn-Bendit ja Thomas Schmid, The Time (1991, #48)
