Viestin kuva: Darth Vader | © toxi85 Pixabayssa
Yhtäkkiä mediamme ja varsinkin ammattipolitiikkamme eivät yllättyneet tästä, vaan yhä useammat kansalaiset kysyvät itseltään, kuinka voi käydä niin, että demokratiamme joutuvat kasvavan paineen alle ja yhä useammat kansalaiset kyseenalaistavat demokratian kokonaisuutena. .
Viimeistään vuoden vaalivoittojen kanssa Donald Trump und Boris Johnson oli selvää, että tämä oli globaali ongelma. Myös nopeasti havaittiin, että maat, joissa on sosialistista taustaa tai jotka ovat olleet sen lähellä, ovat alttiimpia tälle kehitykselle. Tämä viittaa siihen, että demokratia on sitä ankkuroituneempi, mitä pidempään ihmiset elävät siinä.
Mutta miksi ainakin useimmilla demokratioilla on yhä heikompi asema oman väestönsä kanssa? Miksi yhä useammat kansalaiset uskovat, etteivät he ole varsinainen suvereeni, tai mikä vielä pahempaa, että jopa suvereenina he eivät ole kelvollisia hallitsemaan omaa maataan? Miksi niin monet kansalaiset sallivat jonkun toisen hallinnan? Miksi nämä kansalaiset etsivät aina sitä vahvaa miestä, joka ajattelee heidän puolestaan ja ohjaa heidän omaisuutensa?
Meidän kansalaisten pelkkä mukavuus olisi yksinkertainen vastaus, mutta se on myös liian yksinkertainen. Pikemminkin on oletettava, että nämä ovat seurauksia kasvavasta koulutusvajeesta yhä useamman ihmisten keskuudessa, mikä houkuttelee heitä demokratiaan. Koska monilla ihmisillä on taipumus hylätä se välittömästi, jos he eivät ymmärrä jotain heti. Sitten on liian inhimillinen ryhmädynamiikka, joka houkuttelee monet kansalaiset käyttäytymään kuin lemmingit.
Mutta kaikki tämä on aina ollut niin, eikä siksi voi täysin selittää tai perustella nykyistä tilannetta. Siksi demokratioiden yleiseen heikkouteen täytyy olla muita, ehkä jopa paljon painavampia syitä.
Olen viime vuosikymmeninä tehnyt toistuvasti vastaavia kommentteja ja viime vuosina olen kirjoittanut yhä enemmän blogikirjoituksia aiheesta. Nyt käy yhä selvemmäksi, miksi puolueeseen syntyneenä kansalaisena erosin siitä aivan oikein nuorena omasta aloitteestani. Nimittäin silloin, kun tunnistin ensimmäiset seuraukset tuolloin niin levitetystä henkisestä ja moraalisesta muutoksesta, jonka nuorena seuraajana itsekin olin.
Joten tänään pidän seuraavia kohtia vastuullisina demokratiamme kasvavasta epäonnistumisesta. En vain voinut tarkkailla näitä kohtia täällä Saksassa, vaan minun piti myös kokea ne itse. Nämä eivät ole ainutlaatuisia ja rajoitettuja tapahtumia, vaan yleisiä lausuntoja, joita voidaan nähdä kaikissa Saksan demokraattisissa puolueissa. Ja epäilen, että tämä käyttäytyminen havaitaan myös naapurimaiden puolueissa, koska se selittää varsin hyvin näiden maiden kehitystä.
Ensinnäkin tuomitsen sen tosiasian, että jokainen tuntemani poliittinen puoluejohtaja ympäröi itsensä hovimiehillä sanan varsinaisessa merkityksessä, kun he saavat parhaan mahdollisuuden. Heidän ympärillään on aina ihmisiä, jotka puhuvat näiden "johtajien" kanssa ja ainakin teeskentelevät, että heillä on jonkinlainen "sielusuhde". Lisäksi he tekevät jatkuvasti pieniä palveluksia "johtajilleen" ja osoittautuvat siten heille erittäin käteviksi ja uskollisiksi asetovereiksi. Nämä "johtajat" eivät myöskään pidä väittelyistä eivätkä varmasti pidä tunteesta, että mainittu sotatoveri on älykkäämpi ja jopa parempi kuin he itse.
Tämä johtaa väistämättä siihen, että kaikki poliittisten puolueiden johtajat elävät omissa kuplissaan, yhä enemmän irtaantuneita toisten ihmisten todellisuudesta, ja mikä vielä pahempaa, siihen, että nuo johtajat itse tuottavat epäälykkäitä ja epäpäteviä seuraajia ja mahdollisia parempia ehdokkaita, ainakin tiedostamatta raivaavat tietä.
Toiseksi tuomitsen itsepuhdistuvien voimien puutteen ja pätevän nuoremman henkilöstön riittämättömän rekrytoinnin kaikissa puolueissa. Mikään puolue ei enää katso, onko omalla tai tulevalla ehdokkaalla tarvittavat vähimmäisvaatimukset voidakseen toimia ja selviytyä kansan edustajana. He ottavat kenet tahansa, joka on halukas liittymään vain omaan puolueeseensa, ja kerääntyvät sitten johtajien ympärille. Näille tuleville hakijoille ei enää edes suositella saavuttamaan ensin paras mahdollinen koulututkinto, suorittamaan menestyksekkäästi oppisopimuskoulutusta tai edes korkeakoulututkintoa.
Etkä todellakaan odota tulevien "johtajien" suorittavan sosiaalipalveluvuotta tai edes suorittavan asepalvelusta. Ei, heitä autetaan todennäköisemmin saamaan puolihopeaa tai väärennettyjä tutkintoja ja myöhemmin tehtäviä Saksan asevoimissa (vaikka he olisivat aiemmin tunnustettuja kieltäytyneitä tai jopa puolilaillisesti hylättyjä) tai palokunnan ja muiden avustusjärjestöjen palveluksessa. Professorit yliopistoissa ja korkeakouluissa järjestetään myös sinulle. Pätevyys ei ole välttämätön, puoluekirja riittää. Ja näitä "johtajia" säästytään yhä useammin jopa ensimmäistä kertaa valituilta, nimittäin yksinkertaisesti nousemalla kansan edustajiksi ja sitten osallistumalla kilpailuun ensimmäistä kertaa virallisella bonuksella.
Tämä johtaa väistämättä siihen, että edustajistamme tulee vuosi vuodelta yhä epäpätevämpiä ja tyhmempiä. Vielä pahempaa on, että yleisön kiinni jääneitä huijareita tai todistettavasti täysin epäpäteviä tai jopa äänestettyjä kansanedustajia ei poisteta puoluekoneistosta, vaan heille tarjotaan erittäin tuottoisia tehtäviä, mikä on edelleen meidän kansalaisten haitaksi.
Kolmanneksi ja viimeisenä tuomitsen valitettavasti aivan liian monien kansanedustajien häpeän. Voisin luetella tähän lukemattomia ammatillisia ja yksityisiä tapahtumia, mutta tiedän erittäin hyvin, että useimmat kansalaiset, jotka ovat säännöllisesti tekemisissä kansan edustajien kanssa oman poliittisen tai yhteiskunnallisen sitoutumisensa vuoksi, ovat kokeneet ainakin yhden täysin murtuneen "päättäjän".
Ja nämä ovat mielestäni tärkeimmät syyt siihen, miksi yhä useammat kansalaiset epäilevät demokratiaamme. Vielä pahempaa on, että monien kansalaisten on yhä vaikeampi erottaa toisistaan todella demokraattiset, rehelliset, kunnolliset ja kunnianhimoiset Euroopan parlamentin jäsenet – joita itse asiassa on edelleen olemassa! — ja kansan edustajat, jotka ovat erittäin vaarallisia kaikille demokratioille, koska jälkimmäisiä löytyy nyt myös kaikista demokraattisista puolueista tai jopa noussut niistä aiemmin.
Ja niin on yhden hyppy Gerhard Schröder tai Markus Söder yhdelle Bernd Höcke ei myöskään kaukana.
Valitettavasti se, mitä sanoin, vahvistuu tulevissa vaaleissa. Pelkään nyt jopa, että loistavien AfD-tulosten sattuessa monet nykyiset kansanedustajamme yksinkertaisesti siirtyvät tähän silloiseen menestyneeseen puolueeseen.
""Quotenfraun" ei tarvitse olla puute, se on tehty sellaiseksi. En yhtään häpeä, että tulin virkaan kiintiön kanssa."
Ricarda Lang, twiitti (23.11.2020)
