Lähetä kuva: Pixabay
Se ei ole varmaan koskaan ollut niin vaikeaa kuin tällä kertaa. Vaikka jotkut puolueet yrittäisivät viime hetkellä selittää merkitystään kansalaisille, mikään puolue, oli se sitten oppositiossa tai edes hallituksessa, ei ole saavuttanut ansioita viimeisellä vaalikaudella.
Päätöstä ei siis voida enää tehdä suorituskriteerien perusteella, joten jäljelle jää vain puolueiden lupaukset tulevasta hallitustyöstä, jolloin näiden lupausten lisäksi puolueilla ei ole juurikaan tunnistettavissa olevaa käsitettä ottaa vakavasti tai jopa siedettäväksi ja panna täytäntöön.
Ja tiedämme kokemuksesta, että mikään puolue ei koskaan aio toteuttaa lupauksiaan, sillä jos niitä ei lunastaa tarvittavien koalitioneuvottelujen aikana, ne paljastuvat viimeistään onttoina lausumina arkihallinnossa ja "todellisuudesta johtuen" käyttökelvottomia taas laatikkoon, jotta niitä voidaan käyttää uudelleen tulevaa vaalikampanjaa varten.
Joten viimeinen toivo jää yksin ehdokkaiden kanssa paikan päällä, jonka toivottavasti tiedät ja osaat myös kohtuudella arvioida.
Ja sieltä se ainakin näyttää"minun vaalipiirissäni' (267) melko niukka:
Siinä meillä on Aleksanteri Trom, lakimies, joka on ollut osavaltion parlamentin jäsen vuosia ja sen jälkeen, kun häntä ei ole valittu parlamenttiin, on ollut Bundestagin jäsen viime vaaleista (2017). Sen sijaintietu on, että CDU on voittanut suoran mandaatin vaalipiirissä keskeytyksettä vuodesta 1976 lähtien.
Sitten meillä on Josip Juratovic, ammattiyhdistysaktivisti, joka on ollut Saksan liittopäivien jäsen vuodesta 2005, mutta on yhä enemmän menettämässä oman puolueensa (SPD) tukea. Joten jää nähtäväksi, onko "vauhtia". Olaf Scholz tarpeeksi, jotta hän pääsisi takaisin liittopäiviin.
Myös Michael George Link, kääntäjä, on ollut Saksan liittopäivissä FDP:ssä vuodesta 2005 "tauon" kera. Entisenä ulkoministerinä liittovaltion ulkoministeriössä hän hankki siellä jo hallituskokemusta ja käytti kansanedustajavapaansa hankkiakseen kansainvälistä kokemusta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöstä. Voidaan olettaa, että hän siirtyy tällä kertaa jälleen liittopäiviin.
Mutta siitä tulee todella pelottavaa, kun ehdokkaat ovat kahdesta puolueesta, jotka kumpikin ovat puoluespektrin vastakkaisia päitä; yksi ehdokas on ollut Saksan liittopäivissä vuodesta 2017, ja voidaan vain toivoa, että tämä oli kertaluonteinen tapahtuma.
Koko asian kruunaa valtion tason hallituspuolue, joka johtuu luultavasti "ammattitaitoisesta työvoimapulasta", joka lähettää opiskelijan kilpailuun ja siten viestittää, että puolueen näkökulmasta pätevyyttä ei ole lainkaan tai ns. Vähintään vähän kokemusta tarvitaan toimiaksemme kansanedustajana, jotta voimme tehdä tärkeitä päätöksiä.
Meillä kansalaisilla, jos katsot tarkkaan, tuskin on oikeaa valintaa. Mutta ainakin tiedän ketä äänestän suorana ehdokkaana.
Ja ehkä yksi kolmesta todella vakavasta ehdokkaasta onnistuu saamaan minut äänestämään omaa puoluettaan vaalikampanjan viimeisillä metreillä. Kun otetaan huomioon näiden puolueiden nykytila, todellinen herkuleinen tehtävä.
Siksi en aio tällä kertaa äänestää postitse, jotta puolueille ja ehdokkaille olisi mahdollisimman pitkä mahdollisuus tehdä maalin ja vakuuttaa – onhan maamme kohtalo vaakalaudalla.
"Riippumatta puolueiden etiketistä tai niitä johtavien demagogien sotahuudoista, käytännöllinen valinta on toisella puolella olevan plutokratian ja toisaalta järjettömien mahdottomien ryypyn välillä."
Henry Louis Mencken, Huomautuksia demokratiasta (2013 [1926]: 153)
