Lähettänyt Jean Marsia 19 klo 2024

Neuvostoliiton romahtamisen herättämä toivo kestävästä rauhasta oli lyhytaikainen. Putinin sodanjulistus lännelle Münchenissä vuonna 2007, hyökkäys Georgiaan, jonka hän määräsi vuonna 2008, ja sitä seurannut hyökkäys Krimille ja osaan Donbassia vuonna 2014, ovat rikkoneet illuusiomme, mutta eivät riittäneet horjuttamaan Atlantin ja Euroopan instituutioita. sekä valtion- ja hallitusten päämiehemme tuskastaan. He ovat aivan yhtä kyvyttömiä käsittelemään tämän päivän uhkia kuin muut olivat 1910-, 1930- ja 1990-luvuilla. He eivät kyenneet estämään kahta maailmansotaa tai entisen Jugoslavian tuhoa. Taas ollaan avuttomasti menossa kohti uutta katastrofia.

Hallituksemme yrittivät turhaan parantaa yhteistä eurooppalaista turvallisuuspolitiikkaa ja yhteistä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Siksi useimmat Euroopan unionin (jäljempänä EU) jäsenvaltiot luottavat turvallisuudessa ja puolustuksessa Natoon, toisin sanoen Yhdysvaltoihin, jotka eivät juurikaan ota huomioon meidän etujamme. Tämä maksaa meille kalliisti, taloudellisesti ja poliittisesti. On vieläkin valitettavampaa, että Nato ei voi taata turvallisuuttamme, koska sitä haittaa Atlantin neuvoston yksimielisyys. Kaikki ovat tietoisia siitä, että allianssi epäonnistui jatkuvasti vastaanottamaan Ruotsia.

Yksi tapa vahvistaa Atlantin liittoa on luoda siihen eurooppalainen pilari, joka vastaa Pohjois-Amerikan pilaria. Joka tapauksessa Eurooppa ei ole vuodesta 2008 lähtien kyennyt selviytymään rahoitus-, raha-, muutto-, terveys- ja turvallisuuskriiseistä. Ekosysteemimme ovat vaarassa. Sota raivoaa Ukrainassa ja Gazassa osittain siksi, että Eurooppa on kansainvälisellä näyttämöllä vain kauppamahti. Vuonna 1957 tehdyssä Rooman sopimuksessa Euroopan talousyhteisöstä on uskottu ulkomaankaupan toimivalta tietylle Euroopan komission jäsenelle. Mutta geopoliittisessa keskustelussa EU:ta ei oteta huomioon, koska se ei ole valtio, se on valtioiden liitto. Sillä ei ole eikä voi olla sotilaallisia valmiuksia, koska valtioilla on monopoli asevoimissa.

Ei ole olemassa eurooppalaista poliittis-sotilaallista komentoa, se on virkaa tekevä valtion- tai hallituksen päämies. Korkea edustaja ei ole todellinen eurooppalainen ulkoministeri, saati sitten todellinen eurooppalainen puolustusministeri. Siksi korkea edustaja, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja Euroopan komission puheenjohtaja saavat usein 440 miljoonaa eurooppalaista näyttämään naurettavalta maailman näyttämöllä.

Eurooppa tuottaa kollektiivisesti vain muutaman prosentin amerikkalaisten, kiinalaisten tai venäläisten, sotilaallisista voimavaroista. Tämä ei johdu rahan puutteesta, koska eurooppalaiset käyttävät noin puolet Yhdysvaltain puolustusbudjetista, vaan tehottomuudesta. Euroopassa meillä on noin kolmekymmentä Pentagonia eikä vain yksi. Siksi eurooppalaisten armeijoiden on otettava käyttöön ja ylläpidettävä 154 tyyppistä asejärjestelmää. Niitä on vain 27 Yhdysvalloissa. Tämä estää asevoimiamme olemasta yhteentoimivia. Tämä rankaisee puolustusteollista ja teknologista perustaamme.

Venäjän Ukrainaa vastaan ​​käymä voimakas sota 24. tammikuuta 2022 lähtien lisäsi tietoisuutta, mutta toimet jäivät rajallisiksi. Eurooppa tarjosi Ukrainalle arvokasta apua, mutta lahjoitetut varusteet ja ammukset olivat liian erilaisia ​​ja saapuivat liian myöhään. Venäläisillä on ollut aikaa juurtua lujasti. He elvyttivät aseteollisuuttaan, kun taas meidän aseteollisuus on edistynyt vain marginaalisesti: vuonna 2023 Eurooppa on kyennyt toimittamaan vain kolmanneksen Ukrainalle luvatuista 155 mm:n säiliöistä. Heistä on kova puute etulinjassa.

Jos Putin voittaa Ukrainassa, hän voi ottaa haltuunsa Viron venäjänkielisen Narvan maakunnan tai Liettuassa Suwalki-käytävän. Hän voisi hyökätä Suomeen, joka syyttää Moskovaa siirtolaiskriisin järjestämisestä kostoksi sille, että turvallisuudestaan ​​huolissaan Suomi liittyi Natoon huhtikuussa 2023 ja sulki 1,340 kilometriä pitkän rajansa Venäjän kanssa 15-2023. Putin vastasi sulkemiseen ilmoittamalla sotilaallisen läsnäolonsa vahvistamisesta Luoteis-Venäjällä. Hän voi siis pian lähteä hyökkäykseen. Hän tietää, että Euroopalla ei ole liittovaltion sotilaallisia valmiuksia ja että Euroopan valtioiden sotilaalliset voimavarat eivät riitä takaamaan turvallisuutemme.

Integraatio EU:n sisällä tai yhteistyö Naton sisällä eivät ole kyenneet takaamaan meille rauhaa ja turvallisuutta, mutta äskettäiset Puolan parlamenttivaalit osoittivat, että jos kansan tahto on olemassa, on tie menestykseen. Euroopan hallitukset ovat jumissa vuodesta 1950. He eivät ole 73 vuoteen synnyttäneet 9. toukokuuta 1950 julistamaa Euroopan liittoa. Robert Schuman.

Demokraattinen liittovaltio edellyttää perustuslakia, ei sopimusta, koska sopimus on valtion ulkopuolinen ja monenvälinen, kun taas perustuslaki on sisäinen, yksipuolinen julkisoikeudellinen säädös, jolla pyritään vakiinnuttamaan kansalaisten perusoikeudet, poliittisen vallan legitiimiys ja yleinen instituutioiden arkkitehtuuri. Perustuslaki on valtion normien hierarkian huipulla.

Menetelmä liittovaltion, suvereenin ja demokraattisen, monimuotoisuudessa yhdistyneen valtion perustamiseksi on tunnettu 7. syyskuuta 1787 lähtien. Historia osoittaa, että konfederaatiot joko muuttuvat liittovaltioiksi tai hajoavat. Philadelphiassa Amerikan osavaltioiden edustajat korvasivat liittonsa ensimmäisellä liittovaltiolla. He hyväksyivät liittovaltion perustuslain. Se alkaa sanoilla "Me, ihmiset". Se erottaa lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan. Lainsäädäntövalta on kaksikamarinen. Alahuone valitaan suorilla vaaleilla, ja kunkin osavaltion kansalaiset ovat edustettuina heidän lukumääränsä suhteessa. Senaatissa osavaltiot ovat tasa-arvoisia. Eurooppa voi saada inspiraatiota näistä periaatteista säilyttääkseen meidät rauhassa ja turvallisuudessa, taatakseen perusoikeutemme ja -vapautemme ja saadakseen takaisin sille kuuluvan aseman kansainvälisellä näyttämöllä, kun otetaan huomioon sen taloudellinen voima ja eurooppalainen sivilisaatio!

Muuttaakseen Euroopasta vihdoinkin pelotteen, mutta rauhanomaisen voiman, Euroopan hallitusten tulee vuonna 2024 perustaa Eurooppaan liittovaltion hallinto ja ryhtyä seuraaviin asianmukaisiin toimenpiteisiin.

Ensimmäinen askel on muodostaa ydin, etujoukko valtioista, jotka haluavat liittoutua. Näin rakennettiin Euroopan unioni: Benelux-maat olivat 28-vuotiaiden ja edelleen 27-vuotiaiden kuuden edeltäjä. Benelux-maat aloittivat Schengen-alueen, johon kuuluu nykyään 23 jäsenmaata ja 4 assosioitunutta valtiota. Euroalueella oli 9 jäsenvaltiota, kun Maastrichtin sopimus allekirjoitettiin, ja nyt niitä on 20.

Euroopan parlamentin jäsenet valitaan kesäkuussa 2024. Uuden ydinryhmän jäsenille tulisi antaa tehtäväksi julistautua perustuslakikokoukseksi, laatia ja hyväksyä liittovaltion perustuslaki. Perustajakokous valitsee liiton nimen. Sillä ei ole väliä, onko sen nimi Euroopan yhdysvallat, Euroopan liitto vai Euroopan liittotasavalta. Sen on oltava demokraattinen valtio, joka on legitimoitu yleisellä äänivallalla.

Perustuslakikokous määrittelee toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen toimivalta-alueet kansan suvereniteetin ja liittovaltion, kansallisen ja alueellisen vallan välisen tasapainon säilyttämiseksi. Euroopan liittohallitus ottaisi siksi osan kansainvälisistä suhteistamme, turvallisuudestamme ja puolustuksestamme. Tämän pitäisi olla mahdollista muodostaa, kuten Amerikassa, liittovaltion joukkoja täydentämään osavaltioiden armeijoita, jotka vastaisivat amerikkalaisia Kansalliskaarti. Liittovaltio Eurooppa loisi poliittis-sotilaallisen komennon yhtenäisyyden, mikä mahdollistaisi mittakaavaetujen sekä tuottavuuden ja tehokkuuden kasvun. Tämä tekisi Euroopan uudelleen aseistautumisesta ja liittouman uskottavan eurooppalaisen pilarin perustamisesta taloudellisesti kestävää.

Lopuksi on perustettava toimielimet. Siksi Euroopan liitolla tulisi olla omat resurssit, jotka perustuvat innovatiiviseen, tasa-arvoiseen verojärjestelmään, eikä monikansallisten, varsinkaan digitaalialan yritysten, pitäisi enää välttyä verotuksesta. Tämä mahdollistaisi edellä mainitun politiikan rahoittamisen ja sellaisen budjettipolitiikan harjoittamisen, joka voisi tukea Euroopan keskuspankin menestyksekkäästi harjoittamaa rahapolitiikkaa.

Rauhan palauttamiseksi Eurooppaan ja sen tekemiseksi suvereeniksi, autonomiseksi, riippumattomaksi, rauhanomaiseksi mutta kunnioitetuksi vallaksi meidän on toimittava kiireellisesti. Vuoden 2024 europarlamenttivaalit tarjoavat Euroopan kansalaisille mahdollisuuden vaatia ehdokkaita sitoutumaan siihen, että seuraavasta Euroopan parlamentista tulee Euroopan tarvitsema perustava edustajakokous.