Lähettänyt Hans Muller 1. maaliskuuta 2022 klo 15

(22. elokuuta 2020)

13.8.20. elokuuta XNUMX Süddeutsche Zeitung raportoi miljardöörin ja hyväntekijän huolenaiheista otsikolla "Euroopan kohtalo ajaa häntä ympäriinsä". George Soros Euroopan tulevaisuudesta. Hiljattain 90 vuotta täyttänyt unkarilaissyntyinen Soros varoittaa, että Euroopan unioni on ajautumassa erilleen. Säätiöillään Soros edistää avoimien yhteiskuntien kehitystä erityisesti Itä-Euroopassa. Hänen syntymämaansa Unkari ei kiittänyt häntä tästä: Budapestin Keski-Euroopan yliopisto joutui sulkemaan, vaikka Unkarin hallituksen päämies Viktor Orban pystyi opiskelemaan Oxfordissa Soros-stipendillä.

Mutta ei vain George Soros, monet muut eurooppalaiset ja eurooppalaiset organisaatiot ovat myös huolissaan Euroopan tulevaisuudesta. Useimmat ovat yhtä mieltä siitä, että Euroopan yhdentymisprosessin on käynnistettävä uudelleen. Euroopassa ei saa olla omahyväistä pysähdystä. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 1 artiklaan painettu lähes huomaamaton sanamuoto "Euroopan kansojen yhä tiiviimmän liiton toteuttamisesta" on nostettava enemmän esiin. SEU:n 2 artiklassa lueteltu Euroopan unionin arvoluettelo ja kaikkia jäsenvaltioita sitova EU:n perusoikeuskirja osoittavat selvästi, että unionista on alusta alkaen tullut paljon enemmän, ts. vapaakauppa-alue, jonka onnistuminen tai epäonnistuminen heijastuu 27-luvun jäsenvaltioiden kaupallisten yritysten taseisiin. Viimeisimmän valtion- ja hallitusten päämiesten erityishuippukokouksen aikana ja sen jälkeen käydyt pitkittyneet keskustelut oikeusvaltiomekanismista ovat kuitenkin osoittaneet, että nyt saavutettu integraation taso ei ole vielä itsestäänselvyys.

Kuulostaa oudolta, kuinka Varsovan ja Budapestin hallitukset puolustautuvat syytöksiltä EU:n arvojen loukkaamisesta. joiden perustelut on jo vahvistettu useissa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa käydyissä menettelyissä. Puola ja Unkari reagoivat tähän samalla tavalla kuin Kiina Hongkongin suhteen: ne vaativat omaa suvereniteettiaan ja vastustavat "sisäisiin asioihin" puuttumista. Mutta siinä on yksi olennainen ero: Puola ja Unkari allekirjoittivat ja lupasivat vaalia eurooppalaisia ​​arvoja liittyessään EU:hun. Christian Moss, Eurooppa-Unionin Saksan pääsihteeri toteaa Europa-Union-lehden ”Europa aktiv” numerossa 3/2020: ”Tot ja kiertotiet, joita käytämme viime kädessä saavuttaaksemme kaivatun tavoitteen eurooppalaisesta liittovaltiosta, ovat toissijaisia merkitys. Sen liberaalista perustuslaista ei saa olla epäilystäkään.
Oikeusvaltioperiaatteen osalta kaikki katseet on nyt suunnattu Euroopan parlamenttiin, jonka on vielä hyväksyttävä neuvoston päätöslauselmat ja joka on mielestäni perustellusti vaatinut muutoksia ja lisäyksiä. Mutta mitä "polkuja ja kiertoteitä" eurooppalaisen liittovaltion tavoite voidaan saavuttaa?

Javier Giner, Federal Alliance of European Federalists (FAEF) hallituksen jäsen, jota en vielä tunne, esitti järjestönsä laatiman Euroopan liittovaltion perustuslain luonnoksen Europa-Unionin Heilbronnin piiriyhdistyksen foorumille. . FAEF:n ydinvaatimus löytyy Internetistä, ja siinä lukee: "Euroopan yhdysvaltojen perustaminen liittovaltion perustuslain perusteella." Eurooppa-projektin käsittelemiseksi. FAEF on tunnustanut uuden perustuslain epäonnistumisen riskin, mikä on erityisen suurta, jos se otetaan käyttöön samanaikaisesti kaikissa 27 jäsenvaltiossa. Vieläkin hämärästi muistetaan, kuinka valmistelukunnan laatima vuoden 2005 perustuslaki epäonnistui, koska äänestäjät Ranskassa ja Alankomaissa äänestivät "ei". FAEF:n mukaan uusi perustuslaki olisi siksi pantava täytäntöön – jossain määrin ”haluavien koalitiolla” – SEU-sopimuksen 20 artiklan kautta.

Perustuslakiluonnoksen yksityiskohtien esittely on jätettävä pois tästä; tämä menisi viestini pidemmälle. Mielenkiintoinen on kuitenkin kysymys siitä, mitä vaihtoehtoja SEU:n 20 artikla sisältää. Se voi kuitenkin nopeasti hämmentää jopa vakuuttuneen eurooppalaisen, joka ei tunne eurooppalaista sopimusoikeutta. SEU-sopimuksen 20 artikla koskee vähintään yhdeksän jäsenvaltion välistä tehostettua yhteistyötä, jonka tavoitteena on "edistää unionin tavoitteiden saavuttamista, suojella sen etuja ja vahvistaa sen yhdentymisprosessia".

Toistaiseksi olen olettanut, että tämä EUV-artikkeli voi olla ennen kaikkea tapa edistyä yksittäisillä politiikan aloilla, joilla kaikki jäsenet eivät voi saavuttaa yhteistä ratkaisua. Yksi esimerkki on maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka. Minulle peruskysymys on: voidaanko integraatioprosessia vahvistaa, kun yhdeksän tai useampi - mutta eivät kaikki - EU:n jäsenvaltioita toimii uudella ja täysin erilaisella oikeusperustalla kuin muut, nimittäin liittovaltion perustuslailla, jossa on erilaiset elimet, ja erilaisia ​​päätöksentekoprosesseja samalla kun muut jäsenet luottavat edelleen Lissabonin sopimukseen?

20 artiklan 4 kohdassa kuvataan, mitä seurauksia tällaisilla erilaisilla oikeusperustoilla voi olla. Artiklan 4 kohdassa todetaan: "Tiihemmän yhteistyön puitteissa annetut säädökset sitovat vain tähän yhteistyöhön osallistuvia jäsenvaltioita. Niitä ei pidetä säännöstönä, joka liittymään halukkaiden valtioiden on hyväksyttävä.” Yksi seuraus voi siis olla, että EU:n sisällä syntyy erilaisia ​​lakeja, pohjimmiltaan unionin perustana. Jos vähintään yhdeksän jäsentä työskentelee yhdessä yksittäisellä alueella, esimerkiksi maahanmuutto- ja pakolaispolitiikassa, hyväksytyt säädökset sitovat vain asianomaisia ​​jäseniä; loput eivät vaikuta. Kuitenkin, jos "tehostettua yhteistyötä" tehdään oikeusperustan alueella, kun unioni muodostetaan, niin pelkään, että jäsenvaltiot ajautuvat erilleen Eurooppa-talon perustuksissa. Yllä lainattu varoitus George Soros voisi sitten saada kokonaan uuden ulottuvuuden.
SEU-sopimuksen 20 artiklan mukaista "tiiviimmän yhteistyön" menettelyä kuvattiin äskettäin eräässä julkaisussa keinona lisätä joustavuutta.Ulrich Brasche: "Yhä tiiviimpi unioni? – Miten EU voi kehittyä tuottavasti? julkaisussa "From Politics and Contemporary History (APuZ) - Journal of the Federal Agency for Civic Education, No. 23-25/2020, 2.6.2020). Tutkielmassa todetaan, että tätä polkua on toistaiseksi seurattu vain muutamien aiheiden osalta; esim. eurooppapatenttioikeudessa, kansainvälisten parien avioerooikeudessa, Euroopan syyttäjänvirastossa ja meneillään olevassa rakenteellisessa yhteistyössä sotilashankkeissa. Tätä seuraa tärkeä lausunto reitin vaikutuksista SEU-sopimuksen 20 artiklan kautta: "Mutta myös tämän menettelyn mukainen sopimus vie paljon aikaa."

Lainatun APuZ-numeron yleisnimike on: "Euroopan rakennustyömaat". Monet kirjoittajat kysyvät itseltään jatkuvasti ajankohtaisia ​​kysymyksiä "Miten unionia voidaan kehittää edelleen? Kuinka estää muita seuraamasta brittien esimerkkiä? Ja miten suhtaudut unionin sisällä siitä poistuvien jäsenvaltioiden kanssa yhteisiin eurooppalaisiin arvoihin, kuten oikeusvaltioon, liittyvissä kysymyksissä? Johannes Piepenbrink kirjoittaa pääkirjoituksessa: "Jos se on komission puheenjohtajan päätettävissä Ursula von der Leyen se ("Green Deal") voi osoittautua mahdollisuudeksi, varsinkin nykyisessä kriisissä." Huolimatta kaikesta kärsimättömyydestä Euroopan yhdentymisprosessin hitautta kohtaan, minäkin näen nykyisen koronakriisin mahdollisuutena uudelle sysäys. EU on viime aikoina näyttänyt kykenevän oppimaan ja nähnyt pandemiassa mahdollisuuden. Toisin kuin finanssikriisi ja "Swaabin kotiäidin" säästöresepti. joka toteutettiin EU:n ulkopuolella, Ranska ja Saksa työskentelivät yhdessä koronakriisin aikana - yllättävää monille eurooppalaisille - ja saavuttivat hänen kaltaisen "eurooppalaisen keynesiläisyyden". Jacques Delors saattoi olla mielessä.

Mario Telo, Kansainvälisten suhteiden professori Université libre de Bruxellesissa ja Rooman LUISS-yliopistossa, kysyy tässä yhteydessä, onko suurella askeleella kohti yhtenäistä Eurooppaa lopulta realistinen näkökulma? (Mario Telò: "Askel eteenpäin ja kaksi taaksepäin - Eurooppalainen narratiivi on uudistettava radikaalisti"; julkaisussa: Neue Gesellschaft/Frankfurter Hefte, nro 7, s. 8). Ranska ja Saksa sanoivat "A", itse asiassa heidän pitäisi nyt sanoa myös "B" Euroopan jatkokehityksessä. Yksi näkökulma voisi olla EU:n yhteisen rahoitus- ja talouspolitiikan käynnistäminen EU:n valtiovarainministerin kanssa. Lisää sysäystä voi tulla parlamentista ja lopuksi: Mitä nyt syksylle siirretty "Euroopan tulevaisuuskonferenssi" tuo tullessaan? Tuleeko sosiaali- ja kulttuuripolitiikassa läpimurto, jotta kansalaiset tuntevat entistä enemmän: Tämä on meidän Eurooppamme?