Lähetä kuva: Blitz | © Kuva: PIRO Pixabayssa
Aiemmin ja oikein valtionyhtiö, joka vastasi rautatiekuljetuksista Saksassa. Sitten se pelastettiin tuhoutumasta, koska rautatieliikennettä pidettiin vanhentuneena ja vielä nykyäänkin yksityisliikenteessä painopiste on tieliikenteessä.
Vastuullisen politiikan olisi pitänyt estää tämä. Ja kun tajuttiin, että rauniokasa ei voinut enää jatkua näin ja että sitä käytettiin itse asiassa vain henkisesti vammaisten poliittisten serkkujen toimittamiseen, se yksityistettiin.
Näin tehdessään tehtiin heti alusta alkaen kaksi suurta virhettä, koska poliittiset serkut on nyt siirretty neuvotteluhuoneisiin ja rautatien jäänteet on vapautettu ryöstettäväksi (avainsana: omistaja-arvo).
Reilut 30 vuotta myöhemmin rautatieverkko, joka olisi pitänyt paremmin valtion käsissä, mukaan lukien muu infrastruktuuri, kuten juna-asemat, on yksi rauniopelto DB:n kokoushuoneita lukuun ottamatta. Autokanta on järjetöntä ja loput pelkkää tragediaa.
Tällä välin toimivat rautatiet kieltäytyvät yhteistyöstä DB:n kanssa, ja Saksan valtion on välillisesti pakotettava ne (avainsana SNCF). Sveitsi veti äskettäin hätäjarrun eikä halua enää päästää saksalaisia junia asemilleen - ne vaarantavat Sveitsin rautatieliikenteen ajoituksen.
Saimme hiljattain kuulla myös asiasta vastaavan valtiosihteerin Michael Theurer sai tietää, että Deutschlandtakt – Euroopan itsestäänselvyys (!) – pitäisi tulla aikaisintaan vuonna 2070. Nyt on todettu, että junaa käytetään edelleen vain muutaman poliittisen serkun kuljettamiseen (esim. Ronald Pofalla) toimittaa ja jäljellä olevien jäänteiden ryöstämistä voidaan jatkaa.
Kuinka alas voimme vajota? Sveitsiläiset eivät halua meiltä lisää junia, koska niitä ei voi integroida mihinkään aikatauluihin, ja saksalaisten aikataulujen pitäisi tulla vasta, kun kukaan ei ole vielä elossa, joka voisi vielä tietää, mitä se oikeastaan on.
— Heinrich Kümmerle (@301062K51219) Maaliskuussa 2, 2023
