Lähetä kuva: pelastuspaketti, tuet, siirtomaksut | © Shutterstock
Tähän mennessä viimeisenkin kansalaisen olisi pitänyt huomata, että vakiintunut yhteiskuntajärjestelmämme ei enää toimi moitteettomasti ja että se on toiminut hyvin pitkään.
Ensimmäinen perusongelma on, että suurin osa meistä määrittelee oman olemassaolonsa edelleen työn kautta. Viimeisen, joka todella kapinoi tätä järjestelmää vastaan, pitäisi olla Friedrich Nietzsche joka totesi ytimekkäästi, että jokainen, jolla ei ole kahta kolmasosaa päivästä itselleen, on orja. Tähän päivään asti me kaikki määrittelemme itsemme työn kautta - mutta viisaammat vain teeskentelevät niin - ja oletettavasti tekemättä mitään on edelleen paholaisen työtä.
Jopa miljardöörit, olivatpa ne perittyjä tai jopa voitettuja, eivät voi tyytyä yksinkertaiseen joutilaisuuteen, vaan heidän täytyy edelleen teeskennellä maailmalle, että he työskentelevät kovasti vähintään 20 tuntia päivässä ja vielä kovemmin – jotkut jopa tekevät niin omaksi harmiksi; Työ määrää heidän elämänsä, jota ei olisi ilman työtä.
Ja myös ne, jotka eivät ollenkaan pysty tekemään puolivälissä mielekästä työtä – syyt tähän voivat olla erilaisia – on pakotettava töihin yhteiskunnassamme. Ja ne, jotka voisivat työskennellä, mutta eivät halua "työstää" itseään typeräksi vain, jotta heidän ei tarvitsisi tehdä töitä.
Tällä välin työ on jopa nostettu perusoikeudeksi, ja vielä useammat kannattavat työntekovelvollisuutta.
Minulle on täysin käsittämätöntä, että ihmiset eivät itse asiassa ole syntyneet työskentelemään, vaan ovat kehittyneet niin hyvin, koska he etsivät jatkuvasti tapoja, joilla ainakin joutuisi työskentelemään vähemmän. Ja jo muinaisina aikoina ihmiset etsivät taidetta ja kulttuuria työstääkseen itsensä toistensa kanssa, kun he olivat tehneet välttämättömät päivittäiset työnsä - ei tehdä töitä!
Serkkumme eläinmaailmassa käyttävät edelleen tällaisia hetkiä pidennettyyn nukkumaan tai vain istuvat kuumissa lähteissä rentoutumaan.
Toinen perusongelma on, että työtä on vielä vähän tehtävää, jotta kaikki ihmiset saavat mukavan elämän. Haasteena tässä on se, kuka työskentelee ja kuka ei. Ensimmäinen perusongelma, kuten huomaamme yhä useammin, ei ole ratkaisu toiseen perusongelmaan. Orjaomistajayhteiskunta, olipa se sitten antiikin tai vielä nykyäänkin havaittavissa oleva yhteiskunta, ei myöskään ole oikea tapa.
Oikea tie on jatkossakin hyvin monimutkainen ja monimutkainen, mutta teknologinen kehitys auttaa meitä edelleen, kuten aina. Automaatio ja robotisaatio ovat kaksi lupaavaa avainsanaa tässä. Haasteena tässä on, että myös yhteiskunnallisen kehityksen on pysyttävä teknologian kehityksen mukana. Joka tapauksessa meidän on ehdottomasti määriteltävä käsityksemme työstä uudelleen!
Kolmas perusongelma ei ole se, että kaikkien yhteiskuntamme jäsenten on kyettävä elämään, koska tämä on itsestäänselvyys ja myös yleismaailmallinen ihmisoikeus, vaan se, että jokaisen yhteiskunnan on myös mahdollistettava tämä itsestäänselvyys, eli rahoitettava se. .
Haasteena tässä on se, että Euroopassa ja erityisesti Saksassa ihmisen olemassaolon vähimmäisvaatimuksia on nostettu järjettömästi toisin kuin muualla maailmassa. Niin paljon, että alle 5 % eurooppalaisista kuluttaa runsaat 50 % maailmanlaajuisesti saatavilla olevista sosiaalietuuksista – muuten epätasapaino, joka ei voi jäädä ilman lisäseurauksia, kuten esim. B. Muuttoliikkeet Euroopassa ja Eurooppaan tai entisen puolivälissä toimivan maailmankaupan epävakauden jatkuminen.
Jotta tämä verojen ja menojen välinen ero ylipäänsä voitaisiin rahoittaa, tarpeelliset, mutta kannattamattomat työpaikat on joko automatisoitava tai ulkoistettava matalapalkkaisiin maihin. Kuten nyt huomaamme, jälkimmäinen voi menestyä vain toimivassa työnjakoon perustuvassa maailmantaloudessa.
Euroopassa jäljellä olevien työpaikkojen on joko oltava erittäin kannattavia, koska ne rahoittavat lähes kokonaan koko sosiaalijärjestelmän, tai niiden on oltava ehdottoman välttämättömiä eurooppalaisen yhteiskuntamme toiminnalle. Jälkimmäisen tapauksessa olisi siis välttämätöntä, että nämä työpaikat suunnitellaan ja henkilöstön määrä on mahdollisimman tehokas.
Suurin este tälle kolmannelle perusongelmalle on itse ensimmäinen perusongelma, nimittäin se, että luomme ja ylläpidämme aivan liian monia vääriä työpaikkoja tarpeettomasti järjestelmälle. Tämä sisältää koko ns. toiset ja kolmannet työmarkkinat, jotka katsotpa niitä miten tahansa, ovat lopulta aina ongelma yhteiskunnallemme. Vaikka perustelet sen sillä, että jokaisella on oikeus toteuttaa itseään työn kautta tai jos huomauttaisit, että nämä ihmiset voisivat myöhemmin palata ensisijaisille työmarkkinoille. Mutta sitten väitän vain sen osan, jota emme tarvitse tai meillä on tuskin varaa.
Jos toiset ja kolmannet työmarkkinat voidaan edelleen hylätä puhtaana luksusongelmana, johon haluaisi jatkossakin olla varaa, on kuitenkin ja yhä enemmän korostettava suurin osa valetyöstä, nimittäin runsaalla 50 prosentilla hallinnosta. työntekijöitä ja runsaat 80 % pankkien, vakuutusyhtiöiden tai verokonsulttien työntekijöistä. Vaikka tämän valetyön pitäisi tukea järjestelmää, se tuhoaa sen estämällä todella tarpeellisten työpaikkojen täyttymisen. Älkäämme puhuko lakosta tykkäävistä junankuljettajista, joiden puuttuminen auttaisi yhteiskuntaamme kokonaisuutena ja tekisi paikallis- ja kaukoliikenteen toimivuudesta. Tiedämme kaikki muita sellaisia työpaikkoja, jotka panevat ihmiset töihin, mutta yleisesti ottaen vahingoittavat vain nykyistä sosiaalijärjestelmäämme.
Eikä auta se, että tuomme mahdollisimman monta ihmistä, ei todellakaan uusia maahanmuuttajia, alhaisiin palkoihin. Kokonaisuutena tarkasteltuna edes tehokkain halpa hiustenleikkuukone tai doner kebab -myyjä ei hyödytä nykyistä sosiaalijärjestelmäämme. Jos haluamme työllistää nämä ihmiset, olivatpa he täällä syntyneitä tai juuri tänne muuttaneita, niin joko erittäin kannattaviin töihin tai yhteiskunnalle ehdottoman välttämättömiin töihin, kuten esim. B. hoito.
Näen vain yhden toteuttamiskelpoisen tien näistä kolmesta edellä mainitusta perusongelmasta, nimittäin nostamalla koulutus kansalaisten perusvelvollisuudeksi ja sanktioimalla tehokkaasti ja kestävästi koulutustoimien puutetta. Kaiken kaikkiaan meidän on tehostettava yhteiskuntaamme ja lisäksi vain harvoissa poikkeuksissa hyväksyttävä ja suvattava valetyö.
Työn on oltava niin kallista, että siihen on oltava varaa ja halua. Jokainen, joka ei voi tai ei halua tehdä työtä, saa jatkossakin sosiaalijärjestelmän virallisen tuen ja joko etsii itselleen yhteiskunnallisesti merkityksellisen työn tai kokeilee onneaan huumeiden parissa, virtuaalimaailmassa tai vain katselee televisiota ja YouTubea koko päivän. Videoita – tai istu porealtaissa kuten serkkumme.
Jos onnistumme pitämään taloutemme ja yhteiskuntamme mahdollisimman tehokkaana ja kannattavana, pystymme ylläpitämään olemassa olevaa yhteiskuntajärjestelmäämme vielä pitkään.
Lopulta yhteiskuntajärjestelmämme kuitenkin romahtaa, koska yllä kuvattu maailman eriarvoisuus on kompensoitava ja niin tehdään - halusimme sitä tai emme!
Ainoa mahdollisuus olisi, jos voisimme vähitellen kehittää muuta maailmaa niin, että se lähestyy omaa tasoamme - mutta tässäkin lähentäminen olisi molemminpuolista!
Valitettavasti me yhteiskuntana reagoimme kuitenkin eri tavalla ja yritämme edelleen ylläpitää illuusiomaailmoja mahdollisimman pitkään.
lisäys 19.8.2023
Tässä on toinen ajattelun aihe Twitteristä. "Pätevä" työvoima kuljettaa vain roskat.
