Viestikuva: Tyttö Euroopan lipun kanssa | © Shutterstock
Tarkemmin sanottuna Eurooppa on ainoa maanosa, jota ei voida perustella puhtaasti maantieteellisesti. Kaikki muut mantereet sijaitsevat yhdellä tai useammalla mannerlaatalla tai miehittävät ainakin merkittävän osan niistä.
Miten Euroopan mantereemme todellisuudessa syntyi?
Mytologian mukaan olemme velkaa maanosamme alkuperän kahdelle ihmiselle, tytölle nykypäivän Turkista ja vanhalle miehelle, joka piti itseään jumalana. Todellakin hieman liian outo rakkaussuhde kehittääkseen siitä maailmanhistoriaa.
Tosiasia on kuitenkin, että Euraasian länsiosa, kuten sen paljon suurempi osa, oli alun perin ihmisten asumaton. Toinen tosiasia on, että noin 700 000 vuotta sitten ja alunperin Afrikasta ihmiset muuttivat Eurooppaan yhä uudelleen seuraavien vuosituhansien aikana ja tekevät niin edelleen.
Tosiasia, joka näyttää järkyttävän joitain eurooppalaisia yhä uudelleen ja uudelleen, ja sitäkin enemmän mitä pidempi heidän oma afrikkalainen menneisyytensä on.
Heti kun ihmiset saapuivat Eurooppaan, he kohtasivat säännöllisesti uusia ihmismassoja, jotka muuttivat maahan, varsinkin kun Eurooppaa ympäröivät meret lännessä ja etelässä, ja siksi niitä oli lähes mahdotonta välttää ensimmäisten vuosituhansien aikana. Tämä luonnollinen "väestön tihentyminen" johti kuitenkin uuteen sosiaaliseen ja teknologiseen kehitykseen, joka tuskin olisi ollut mahdollista planeettamme harvaan asutuilla alueilla, ja kiihdytti olemassa olevia kehitysprosesseja.
Olen siis vakaasti vakuuttunut siitä, että aita on hyvin erityinen eurooppalainen kehityskulku, ja se ei ole vain saatettu teknologiseen kypsyyteen Euroopassa, vaan se on myös henkisesti vakiinnuttanut asemansa koko tietoisuudessamme.
Tietäen tämän kehityksen varhaisessa vaiheessa ja varmuudella siitä, että maapallo on pieni planeetta, jolla on rajalliset resurssit, aina oli ihmisiä, jotka vastustivat näitä esiin nousevia pyrkimyksiä eristää itsensä ja kehittivät vaihtoehtoja. Diogenes ei todennäköisesti ole ollut ensimmäinen, joka avoimesti kutsui itseään maailmankansalaiseksi. Rajauksen ja poissulkemisen käsite vastusti käsitettä yhteisistä piirteistä. Koulutuksesta tuli ratkaiseva ominaisuus. Ja jo ennen kuin nykyiset uskonnot kehittyivät, ensimmäiset eurooppalaiset olivat "maailmankansalaisia ja koulutettuja".
Eurooppamme syntyi ja sen silloiset ”rajat” hämmästyttävät meitä edelleen. "Mare Nostrum" oli yksi ensimmäisistä eurooppalaisista maistraaleista ja vain Saharan eteläpuolinen Eurooppa kuningaskuntineen ja omine kulttuureineen esitteli oman maailmansa etelässä. Lännessä se oli edelleen vaikeasti ylitettävä Atlantin valtameri ja idässä suuria valtakuntia, joilla oli omat ideansa ja mielikuvituksensa.
Historian pyörä pyöri jatkuvasti. Tyrannit tulivat ja menivät, ja jokaisella oli oma käsityksensä ihmisyydestä ja maailman hyvästä. Kaikki olivat yhtä mieltä vain yhdestä asiasta: "Eurooppa" ei voi koskaan olla tarpeeksi suuri. Vain riittävän voimakkaat ihmisryhmät tai valtiot pääsivät pakoon "Euroopan" ja sen kansalaisten otteesta ja pystyivät säilyttämään tai kehittämään omia ajatuksiaan ja arvojaan. Vaikka ”Eurooppa” käsitti viime vuosisadalla lähes koko maailman, ajatus ”kosmopoliittisesta ja koulutetusta kansalaisesta” unohdettiin. Päinvastoin, eroa, vaikka kuinka pieni tahansa, käytettiin erottumiseen "muista". Muut vain turvasivat ja nostivat omaa elintasoa. Imperialismi, nationalismi ja muut inhimillisen kekseliäisyyden kauhistukset kukoistivat ja toivat koko maailman sukupuuton partaalle.
Mutta jopa näinä historiamme synkkinä aikoina oli aina eurooppalaisia, jotka sitoutuivat Eurooppaan, sen ideoihin ja ihanteisiin. Arvot, kuten ihmisoikeudet, toissijaisuus, solidaarisuus ja federalismi, kehittyivät vastakkainasettelussa vastaavien hallitsijoiden ja heidän ideologioidensa kanssa ja niistä tuli olennainen osa eurooppalaista ajattelua. Immanuel Reunan työ"Ikuiseen rauhaan’ tekee myös selväksi, että rajojen ylittäminen ja yhteen maailmaan sitoutuminen ovat välttämättömiä edellytyksiä ihmiskunnan jatkokehitykselle – ottamalla siten ajatuksen uudelleen antiikin ajoilta.
Nähdessään Kansainliiton ja nuorten demokratioiden kaatumisen, toisen maailmansodan loppumisen niskassa - juuri paennut kansallissosialismia - ja nyt mielessä ydinaseiden ja neuvostokommunismin tuhovoiman, Euroopassa oli vihdoin aika, että viimeiset ihmiset huomasivat muutoksen tarpeellisuuden. Kansainvälinen yhteisö oli jo reagoinut ja perustanut YK:n Amerikassa.
Ja eurooppalaiset pystyivät myös tarjoamaan ratkaisun:
Federatiiviselle pohjalle perustettu eurooppalainen yhteisö on välttämätön ja olennainen osa mitä tahansa todellista maailmanliittoa.
Alhaalta ylöspäin suuntautuvaa demokraattista rakentamista edellyttävien federalististen periaatteiden mukaisesti Euroopan kansakuntien yhteisön tulee itse ratkaista kaikki jäsentensä välillä syntyneet kiistat.
Euroopan unioni on osa Yhdistyneiden Kansakuntien järjestöä ja peruskirjan 52 artiklassa tarkoitettu alueellinen elin.
Euroopan unionin jäsenet siirtävät osan taloudellisista, poliittisista ja sotilaallisista oikeuksistaan muodostamalleen liittovaltiolle.
Euroopan unioni on avoin kaikille eurooppalaisen luonteen kansoille, jotka tunnustavat sen periaatteet.
Euroopan unioni määrittelee kansalaistensa oikeudet ja velvollisuudet Euroopan kansalaisten oikeuksien julistuksessa.
Tämä julistus perustuu kunnioitukseen ihmistä kohtaan, hänen vastuuseen eri yhteisöjä kohtaan, joihin hän kuuluu.
Euroopan unioni varmistaa suunnitellun jälleenrakennuksen sekä taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen yhteistyön ja varmistaa, että teknistä kehitystä käytetään vain ihmiskunnan palveluksessa.
Euroopan unioni ei ole suunnattu ketään vastaan ja luopuu kaikesta valtapolitiikasta, mutta myös kieltäytyy olemasta minkään vieraan vallan työkalu.
Euroopan unionin puitteissa vapaaseen sopimukseen perustuvat alueelliset alaliitot ovat sallittuja ja jopa toivottavia.
Vain Euroopan unioni pystyy varmistamaan alueen koskemattomuuden ja kaikkien sen suurten tai pienten kansojen yksilöllisyyden säilyttämisen.
Todistamalla, että se voi ratkaista omat kohtalokkaat kysymyksensä federalismin hengessä, Euroopan pitäisi osallistua jälleenrakennukseen ja kansojen maailmanliittoon.
Yli 60 vuotta myöhemmin Euroopan unioni on suurelta osin menestystarina. Eurooppa on myös melkein saapunut maailmaan, eurooppalainen malli on osittain malli muualle maailmaan ja eurooppalaiset arvot ja ihanteet ovat muodostava osa maailmanyhteisöä.
Tämä myös todistaa, että eurooppalaiset arvot ja ihanteet voivat muuttaa maailmaamme parempaan suuntaan – jos niitä eletään ja niitä kunnioitetaan.
Euroopan unioni on olennainen osa syntymässä olevaa maailmanliittoa, mutta sillä tällä hetkellä odotetaan 5 %:n osuutta maailman väestöstä, joten se ei enää ole ratkaiseva osa tulevaisuudessa. Mutta Euroopan unionilla on vielä riittävästi potentiaalia nykyisellä reuna-alueellaan, jotta se voi kasvattaa oman osuutensa runsaaseen 10 prosenttiin - ilman, että hänen tarvitsee luopua omasta eurooppalaisesta luonteestaan.
Euroopan unioni on siis edelleen avoin kaikille eurooppalaisen luonteen omaaville kansoille, ja tämä on myös hengessä Pierre Bertauxs, joka omaksui antiikin kreikkalaisen viisauden ja määritteli eurooppalaisen seuraavasti: "Ei syntyessään ole eurooppalainen, vaan siitä tulee koulutuksen kautta."
Euroopan unioni on ennen kaikkea arvoyhteisö, joka ulottuu jo nyt neljälle mantereelle. Näitä arvoja on kehitetty vuosituhansien aikana, ja kristillisillä kirkoilla on varmasti tärkeä rooli. Ei kuitenkaan pidä aliarvioida tai, mikä vielä pahempaa, kieltää kahden sisaruskonnon, juutalaisuuden ja islamin, osuutta - jotka molemmat ovat olleet edustettuina myös Euroopassa ammoisista ajoista lähtien.
Ja jos todella haluat puhua Euroopan unionin "rajoista", niin ne ovat luultavasti etelässä Saharassa, idässä rajapinnassa vielä suurempien yhteisöjen tai maiden kanssa ja - tekniikan ansiosta - lännessä, mahdollisesti jopa Tyynellämerellä.
Me eurooppalaiset yhdessä muiden kansojen yhteisöjen kanssa voimme jonakin päivänä toteuttaa unelman yhdestä maailmasta. Ja vasta sitten Hertenstein-ohjelma saa sanoa hyvästit "historiallisena asiakirjana" kaikella kunnialla - vapaasti sovitettuna Stefan Zweigistä: "Hertenstein, ihmiskunnan toinen suuri hetki."
Siihen asti on meidän tehtävämme jatkaa kahdentoista opinnäytetyön ideoiden ja tavoitteiden elämää ja yrittää toteuttaa niitä parhaan tietämyksemme ja uskomme mukaan. Kaikki ponnistelumme on suunnattava tähän, ja meidän on myös suunnattava strategiamme tähän.
Pääkirjoitus Vihje: Alkuperäisessä versiossa minulla oli virheellinen tapa Robert Schuman lainaus, mutta jonka mukaan Pierre Bertaux (Mutation of humanity 1963: 166, "Sinä et ole syntymästäsi eurooppalainen, mutta sinusta tulee sellainen koulutuksen kautta.")
"Emme unohtaisi, että kun Eurooppa menee äärioikealle, he menevät äärioikealle Belgian kautta."
John Oliver, viime viikolla tänä iltana: Euroopan äärioikeisto (2. kesäkuuta 2015)
