27.6.02022

5
(1)

Lähetä kuva: Rails | © Mohamed Nuzrath Pixabaystä

Sisällysluettelo

Osavaltio

Viimeistään Ukrainan sodan olisi pitänyt tehdä kaikille selväksi, että eurooppalainen liittovaltio on tarpeellisempi kuin pitkään aikaan; ellemme yhdisty välittömästi Pohjois-Atlantin liitoksi. Mutta silloinkin kaikkien asianosaisten - erityisesti amerikkalaisten - olisi parempi, jos eurooppalaiset vihdoin pääsisivät yhteisymmärrykseen perusasioista. Ja jälleen, paras tapa tehdä tämä on valtion kautta.

On siis myös ymmärrettävää, että aktiiviset eurooppalaiset federalistit ilmaisevat itseään yhä negatiivisemmin ja alkavat vetäytyä myös yksityiselämään. Eilisen foorumin postaus Jean Marsia voi toimia esimerkkinä. Parempi puoliskoni ja minä olemme myös päättäneet sanoa hyvästit yhdistyksemme eurooppalaiselle tasolle lähes kolmen vuosikymmenen jälkeen - liikaa ammattipolitiikkaa, liian vähän sitoutumista, vielä vähemmän vilpittömyyttä!

Ja myös Javier Giner on näkyvästi pettynyt siihen, että FAEF:n tänä vuonna laatima Euroopan liittovaltion perustuslakiluonnos on jo hukkumassa päivittäisen politiikan tavanomaiseen taustameluun; mutta tämä oli täysin odotettavissa, eikä FAEF itse halunnut vastaavia pyrkimyksiämme ottaa tällainen perustuslakiluonnos vähintään yhtä hyvänä liittovaltion mainonnana.

Ja niin varmaan jääkin niin, että lähes kaikki tietävät valtion tarpeellisuuden, aivan kuten lähes kaikki tietävät, että ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on pysäytettävä, mutta lopulta kukaan ei ole halukas tekemään asialle itse mitään.

Ja ammattipoliitikkojamme valitsemme vain, jos he lupaavat meille juhlallisesti, että ilmastonmuutosta ei tapahdu, eläkkeet ovat turvassa ja kansallisvaltio - mikä tahansa - on meille kaikille ultima ratio.

rautatieasemat

Heti kun kaupungissa on vähän vauhtia, vaikkapa viikonloppuna valtakunnallisesti puolivälin konsertti, niin kaikki ihmettelevät, että Heilbronnin päärautatieasemalla on kapasiteettiongelmia.

Nyt se tosiasia, että ainakin saavuttuaan suurkaupungin asema von Heilbronn on purkanut entisen kansallisesti tärkeän päärautatieaseman paremmaksi raitiovaunupysäkille.

Sen sijaan, että hyödynnettäisiin hetkeä ja laajennettiin asemaa ja sen koko aseman edessä olevaa aluetta 200 000 ihmisen mahdollisiin tarpeisiin, kaikki tehtiin todella, alkaen ratajärjestelmien purkamisesta ja lyhentämisestä laitureineen aina moderni linja-autoasema aivan vieressä, jotta jokaisen eurooppalaisen Heilbronnin kaupungin infrastruktuurin ydin saadaan hernekokoon.

Koko homman kruunasi vihdoin se, että rauhallisuutta koristaa muutaman "paremman" pyörätorni aseman etupihalla, jota ei muuten maassamme enää saa kutsua sellaiseksi.

Tällä tavoin Heilbronnin päärautatieasemasta on muodostunut erittäin rauhallinen ja kodikas nurkka Heilbronnissa, jonka sisään- ja uloskäyntejä myös yhä enemmän liikenteen hiljennetään, niin että nyt puuttuu vain viinibaari, joka tekisi kaikille selväksi, mitä Heilbronn ymmärtää nykypäivänä. infrastruktuuria.

Rautatiepäällikkönä en haluaisi lähettää enää täysiä junia Heilbroniin, ja jos täysiä hitaita junia saapuu Heilbroniin, kaaos on suuri.

Kuvittele vain, että Heilbronnin tulee ICE ja muutama sata ihmistä, jotka kaikki haluavat poistua kerralla - silloin sinun pitäisi julistaa hätätila Heilbronnissa ja sen ympäristössä.


Kuinka hyödyllinen tämä viesti oli?

Klikkaa tähtiä arvioidaksesi julkaisun!

Keskimääräinen luokitus 5 / 5. Arvostelujen määrä: 1

Ei arvosteluja vielä.

Olen pahoillani, ettei postauksesta ollut sinulle hyötyä!

Anna minun parantaa tätä viestiä!

Miten voin parantaa tätä viestiä?

Katselukerrat: 4 | Tänään: 1 | Lasketaan 22.10.2023 alkaen

Jaa:

  • Hyvä Heinrich Kummerle,
    Ymmärrän hyvin eurooppalaisten federalistien pettymyksen ja eroamisen, kun liittovaltiokysymys, johon olet sijoittanut aikaasi ja energiaasi, "purkaa" ja tunnet olosi "rangaistuksi" piittaamattomuudesta ja tietämättömyydestä.

    Mutta se toi minut myös esseeseen aiheesta Euroopan liittovaltiot Paul Michael Lützeler muistuttaa"Onneton eristäytyminen. Kirjailijat ja Eurooppa', jossa hän jäljittää keskustelujen 'vyöryä ja käänteitä' nykypäivään asti (Ulrike Guerot, Aleida Assman jne.) kuvaa mahdollisia hallintomuotoja Euroopassa.

    Kuvaus voi olla pieni lohdutus valtion päähenkilöiden välittömälle pettymykselle, mutta se ei välttämättä täysin vähennä toivoa ratkaisusta lähi- tai kaukaa tulevaisuudessa. Toivoa, jossa ehkä on järkevää olla vetäytymättä kokonaan ja pitää henkilökohtaista ponnistelua turhana, vaan pikemminkin jatkaa (?).

    Parhaat eurooppalaiset terveiset
    Peter schulze