Ominaisuuskuva: Cecilia-suihkulähde Euroopan lipulla
Surullisesta maailmantilanteesta huolimatta tai ehkä juuri siksi, käytän lomaa vauhtiin hieman. Mielenkiintoista, varsinkin niille, jotka äskettäin kommentoivat blogikirjoituksiani, tuo paavi Francis kuvailee tilannetta seuraavasti: "Tänään todistamme kolmatta maailmansotaa."
Hyvä musiikki, kävelyt ja pelit perheen kanssa ovat hyvää vaihtelua muuten normaalille arjelle. Mielenkiintoista on myös se, että kotitalouden ihmisten määrän kasvu nosti huoneen lämpötilaa hyvin lyhyessä ajassa niin, että jouduin sammuttamaan patterit. Mikä nyt rohkaisee minua pohtimaan, mikä on optimaalinen huoneen koko kullekin henkilölle – täysin riippumatta havaitusta tilantarpeesta.
Varmasti on kuitenkin jo laaja kirjo kirjallisuutta ja luultavasti myös lukemattomia tutkimuksia, en vain tiedä niistä vielä. Jos sinulla on jo lisätietoja tästä, lähetä se minulle.
Minun maun mukaan liputettu Cäcilienbrunnen oli tänään erittäin miellyttävä näky. Tällaiset liput näyttäisivät hyvältä myös muualla kaupungissamme! Mutta en halua valittaa tänään, koska Euroopan lipun näkeminen vanhan partiopaikkani edessä oli jotain hyvin erikoista.
Eräs kävelijä sanoi lakonisesti, että minun ei pitäisi mainita tätä blogissani, koska muuten on vaara, että lippu on kadonnut jo huomenna. Mutta näen sen positiivisemmin ja odotan jo innolla löytäväni lisää Euroopan lippuja tulevilla kävelykierroksilla kaupungin läpi.
Cecilia-suihkulähde oli aikoinaan kaupungin muurien ulkopuolella ja jo vuonna 1588 siellä sijaitsevasta suihkulähdetalosta kulki vesiputki kaupunkiin, josta saatiin kuusi yleistä suihkulähdettä, noin 30 vesisäiliötä ja joukko yksityisiä suihkulähteitä. Kaupungin ympärillä olevien metsien ja peltojen intensiivisen hoidosta johtuen veden laatu ei luultavasti ole enää tänä päivänä riittävä, jotta sitä voitaisiin pitää edelleen juomavedenä - mutta ainakin sen käsittely aiheuttaa erittäin suuria kustannuksia. Ja siksi ei ehkä ole ollenkaan huono idea, jos Heilbronnin maanviljelijät ja Wengerterit käyttäisivät vähemmän torjunta-aineita ja muita kemikaaleja, joka tapauksessa se tekisi viinimme laadulle melko hyvin. Puhumattakaan hyönteisistä, sammakkoeläimistä ja matelijoista, joita tuskin löytyy Heilbronnin itäosasta.
”Ympäröivällä alueella käsitellään unen ja todellisuuden dialogista suhdetta. Meidän on hyödynnettävä ympäristöömme piilevää surrealistista potentiaalia. Sitä voidaan käyttää perustunteiden herättämiseen."
Justus Dahinden, Ihminen ja avaruus (2005: 5)
