Lähetä kuva: Pakolaisvene Välimerellä | © Pixabay
Välimeren kautta Euroopan unioniin pyrkivien pakolaisten enemmän kuin traagisesta tilanteesta on uutisoitu laajasti tiedotusvälineissä jo muutaman viikon ajan, ja myös eurooppalaiset yhteiskuntamme ovat alkaneet käsitellä tätä asiaa. Monien väestönosien "puolustusreaktioiden" lisäksi on toistuvasti osoitettu solidaarisuutta pakolaisia kohtaan ja yksittäisiä yrityksiä auttaa.
Lisäksi monet vakiintuneet "apujärjestöt" sekä poliitikot, tiedostavat mahdollisuutensa vahvistaa omaa asemaansa tällä aiheella, yrittävät tehdä voittoa hukkuvien selässä. Pakolaiset jäävät erilaisten intressien väliin, ja heidän on nyt toivottava olevansa niiden harvojen onnekkaiden joukossa, jotka voivat selviytyä tästä katastrofaalisesta tilanteesta hengissä.
Vastoin yleistä käsitystä Välimeren draama ei ole uusi eikä tule yllätyksenä kaikille vastuullisille ja kiinnostuneille. Olen vahvasti vakuuttunut siitä, että vastuulliset poliitikkomme ovat tietoisesti saaneet aikaan tämän tilanteen vuosikymmeniä, ja tämän mottona: "Kun kärry on osunut seinään, nopeat ja edulliset ratkaisut riittävät auttamaan omaa väestöämme katastrofin edessä. voidakseni tehdä muutamia myönnytyksiä."
"Aikapaineen" ja "tragedian" vuoksi vastuuhenkilöiden ei enää tarvitse tarjota harkittuja, kestäviä ja pitkän aikavälin ratkaisuja. Se on viime kädessä poliitikkojen ja heidän äänestäjiensä hyödyttävä tilanne. Tästä syystä tulemme näkemään myös paljon "kosmetiikkaa" tulevina viikkoina ja kuukausina, mutta vain siihen asti, kunnes muut katastrofit loitsuvat Euroopan unionin väestön.
Jo 1950-luvulla visionäärit poliitikot Euroopassa ja sen ulkopuolella tähtäsivät "Euroopan Yhdysvaltoihin" saavuttaakseen paremman tulevaisuuden mahdollisimman monelle ihmiselle. He ajattelivat jo askeleen eteenpäin. Koska maailmansodan päättyminen merkitsi myös sitä, että entiset eurooppalaiset siirtokunnat Afrikassa olivat nyt omillaan, ja heidän täytyi kamppailla eurooppalaisten perintöjen kanssa myös maailmanlaajuisesti.
Kun otetaan huomioon tämä uhkaava vaikea tilanne ja tietoinen Euroopan vastuusta, poliitikot, kuten Robert Schuman "Eura-afrikka[1]": Euroopan yhdistämisen lisäksi Afrikan kansojen tulisi myös tulla yhteen ja molempien yhteisöjen tulisi hyötyä toisen eduista tiiviissä yhteistyössä. Tämä olisi ainakin rajoittanut voimakkaasti muuttoliikettä, mutta ne olisivat varmasti mahdollistaneet niiden koordinoinnin.
Nationalistien elpymisen myötä Euroopan yhdistymisprosessi hidastui, ja toisaalta Afrikka oli edelleen Euroopan takapiha ja halpa raaka-aineiden toimittaja koko maailmalle. Tämä vahvisti Eurooppaan kohdistuvaa siirtolaispainetta, ja jotkin maat (esim. Ranska) alkoivat jo suunnitella isompia vastaanottoleireitä maansa sisällä. Myös kansallisia kehitysapuohjelmia käynnistettiin yhä uudelleen ja uudelleen, mikä tosin lievensi pahimpia katastrofeja, mutta ilman syitä.
Euroopan yhtenäistymisen myötä Euroopan unioni ei vain vahvistunut, mikä tekee nyt lähes mahdottomaksi paeta laillisesti EU:hun, vaan myös eurooppalaismieliset voimat ovat yrittäneet aina uudestaan ja uudestaan viimeistään 1970-luvulta lähtien. jotta ainakin löydettäisiin toimiva ratkaisu muuttoliikkeisiin.
Tämä uusi pragmaattinen lähestymistapa ennakoi "Välimeren unionin" muodostamista. Tämä ajatus perustui muinaisiin kokemuksiin (Mare Nostrum) ja siihen, että et voi hallita mitään vesistöä ilman vastakkaista rannikkoa. Kaikkien Välimeren maiden vahvistamisen ei pitäisi ainoastaan edistää asianomaisia maita taloudellisesti, teknologisesti ja sosiaalisesti, vaan myös estää Välimerestä muodostumasta vaikeasti valvottava raja. Koko Afrikan osalta odotettavissa oleva talouden noususuhdanne heikentää muuttoliikettä ja johtaa myös siihen, että maahanmuuttoaaltoja saadaan hallintaan jo Saharan huipulla.
Viimeistään arabikevään jälkeen on valitettavasti käynyt selväksi, että eurooppalaiset nationalistit eivät myöskään tue tätä lähestymistapaa. Ja viimeistään nyt kaikkien piti olla selvää, että muuttoliikkeet rullaavat pysäyttämättä kohti Eurooppaa. Välimeri on siten muuttunut eurooppalaisten lomakohteesta apua etsivien kuolemanansaksi.
Siksi voin henkilökohtaisesti kuvailla skandaaliksi vain tällä hetkellä suosittua ratkaisua, jossa muutamalla sota-aluksella kalastetaan muutama pakolainen Välimereltä ja tehdään tämä mahdollisimman tehokkaasti lehdistön kanssa.
Kokosin kuitenkin muutama päivä sitten alustavia ajatuksia äskettäin kutsutusta operaatiosta "Mare Europeaum" mahdolliseksi keskustelun pohjaksi ja toivon, että poliitikkomme pystyvät tarjoamaan tarvittavat varat ja resurssit miljardeissa, jotta Euroopan arvot eivät liity afrikkalaisten pakolaisten kanssa Välimerellä.
------------------------
[1] Robert Schuman: "Euroopan puolesta" (2. painos 2010: 104)
"Créer le navire ce n'est point tisser les toiles, forger les clous, lire les astres, mais bien donner le goût de la mer qui est un, et à la lumière duquel il n'est plus rien qui soit contradictoire mais communauté dans olen rakas."
Antoine de Saint-Exupéry, Citadel (1948, LXXV)
