Joulu taas! Vuosi 2001, joka oli meille niin myrskyisä, lähenee loppuaan. Vuosi Chemnitzissä on ohi, sillä välin olemme tottuneet täällä koviin tuulihin ja nyt käytämme aikaa muistelemaan menneitä kuukausia.
Kaikki alkoi muuttamisesta Müllheimista Chemnitziin viime vuoden joulun alla. Ennätysajassa, vain neljässä päivässä, saimme syyskuussa mukavan asunnon jugendalueelta "Kaßbergin" varrelta. Muuton joutui järjestämään Tiina yksin, koska Heinrich rentoutui taas kurssilla. Muutamista varauksista huolimatta kaikki sujui.
Pystyimme myös järjestämään joulukuusen kiireessä; oli taas miesten bisnestä. Uusi vuosi alkoi Maxille saksilaisessa peruskoulussa. Ymmärsimme nopeasti, että Saksi tarvitsi suuren harppauksen akateemisissa ponnisteluissa Baden-Württembergiin verrattuna. Köyhä Max, joka oli tähän asti vain raapustanut kynällä, ei tiennyt mielessään laskemisesta ja piti lukemista silti rasittavana, väsyttävänä ja tarpeettomana osa-aikatyönä, joutui ymmärtämään, että myös Saksin muuttunut ympäristö teki numeron. koulussa eri asioista.
Meillä kesti ainakin kolme kuukautta saada hänet jonnekin puoliväliin koulussa. Se on ollut kauheaa aikaa ja olemme kaikki iloisia, että Max selvisi. Mutta hinta oli korkea. Tästä opimme olemaan koskaan liikkumatta kesken kouluvuoden.
Konstantin hylkäsi meille saamamme päiväkotipaikan. Mikään ei saanut häntä käyttämään tätä tilaa. Äiti Tina ei myöskään voinut syyttää häntä, päiväkoti oli aivan liian hirveän erilainen. Kolmen kuukauden neljällä jonotuslistalla yhdistettynä toiveeseen saada paikka syyskuussa, löysimme vihdoin tilaisuuden Waldorf päiväkodissa. Kun Heinrich oli luopunut vastustuksestaan, Konstantin saattoi löytää onnen siellä ja me hänen kanssaan. Max kouluttaa itseään musiikillisesti enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti "kosketinsoittimella", kun Konstantin laulaa sillä.
Kaikkien näiden kuukausien jälkeen meillä on edelleen vaikeuksia tulla toimeen perinteisen iltapäivähoitojärjestelmän kanssa täällä. Melkein kaikki Maxin luokan lapset ovat iltapäivisin iltapäivähoidossa; Tämä tarkoittaa, että he syövät siellä lounasta, pitävät keskipäivän tauon, tekevät läksynsä ja heistä huolehditaan myöhään iltapäivällä, jolloin heidän vanhempansa tulevat hakemaan heidät töiden jälkeen. Ystävien kutsuminen pelaamaan tai vierailla heidän luonaan säännöllisesti iltapäivällä on vain poikkeuksellista.
Kaikkialla huomaa, että pelkkä "Ostlohn" tuskin voi ruokkia perhettä. Mutta monet "idän naiset" ovat yhtä tottuneet olemaan vaimonsa kanssa töissä ja perheensä kanssa iltaisin ja viikonloppuisin. Se on kovaa elämää. Mutta on parantavaa nähdä, kuinka hyvin meillä todella menee. Täyttääkseen paremmin aluksi tylsiä iltapäiviämme lapsemme pelaavat nyt koripalloa, mikä tarkoittaa, että heidän oli luovuttava käsipallosta.
Nyt he harjoittelevat kahdesti viikossa. Korit saattavat roikkua korkealla, mutta innostus jatkuu. Saa nähdä kuinka kauan jatkuu. Vietimme puolet perinteisestä neljän viikon kesälomastamme tänä vuonna kotona "Ländlessä" ja käytimme viimeiset kaksi viikkoa Saksin tutkimiseen. Kaunis maa, jossa on monia linnoja, paratiisi lapsillemme.
Tina päätti loppukesällä miehensä pienen potkun jälkeen tiedustella huolellisesti hänen ammatillista markkina-arvoaan. Työvoimatoimistolla oli vain kaksi kovaa lyöntiä vatsaan valmiina, mikä johti ennenaikaiseen "keski-iän kriisiin". Mutta sitten - oi ihme - Mr. Beyer avasi työneuvojansa ansiosta oven kaivattua koulutustaivaaseen.
Tina on nyt päässyt vuoden mittaiselle kurssille, joka jonain päivänä, tarkemmin sanottuna 30.10.2002. lokakuuta XNUMX, ja mikä sattuma, jumalanmiehen syntymäpäivänä vapautetaan uuden ammatillisen itsenäisyyden alamaille.
Koska Tina on nyt ulkona aamulla, asunto siivotaan nyt vain kerran viikossa tiimissä. Jos sitten ummistat silmäsi ja annat asunnon olla asuntosi, kaikki on hyvin. Perheen miehet suorittavat parhaillaan kotitalouksien pikakurssia, jota seuraa pitkäaikainen harjoittelu.
Heinrichille arkipäiväinen työelämä ei tuonut paljon uutta; kaunis asunto piti kuitenkin ostaa reilun puolen tunnin ajomatkan kera.
Hän löysi elokuun alun pitkistä työajoista rentoutumisen, kun hän pääsi jälleen kolmen kuukauden kurssille, tällä kertaa Hampuriin. Koska hän matkusti sinne junalla, hän pystyi nauttimaan Berliinin kiertoajelusta kahdesti viikossa, joka tapahtui sunnuntaisin yöllä ja perjantaisin päivällä. Berliini, kaupunki, joka on nyt "sightseeing-alueellamme" ja on meille vetovoima Elben hiekkakivivuorten vieressä.
Vuoden lopussa ammatti toi kaksi yllätystä. Toisaalta hänen työnantajansa pidättäytyi lähettämästä häntä uudelleen töihin ja toisaalta kaikille vieläkin yllättävämpää, kauan odotetun pääaineen ylennyksen myötä.
Vuoteen 2001 katsottuna voimme kirjata monia uusia kokemuksia ja uusia ystäviä elämäntilillemme.
Tämän odottamattoman positiivisen loppuvuoden myötä toivomme nyt rauhallisempaa vuotta 2002.
Maailmanrauhaan, hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!
"Kuoleman ongelma ei ole siinä, että se muuttaa tulevaisuutta, vaan se, että se jättää meidät rauhaan muistojemme kanssa."
Peter Hoeg, Neiti Smillan lumen tunne (2004 [1992]: 344)
