Mitä tulee Euroopan unionin jälkeen?

5
(4)

Lähetä kuva: maailmankartta | © Pixabay

Jos noudatat eurooppalaisten federalistien perusideaa, Euroopan yhdentymisen todellinen tavoite on maailmanliitto. Tämä määrättiin myös Hertenstein-ohjelmassa [1946] vuonna 1. Tietysti myös tämän uraauurtavan asiakirjan allekirjoittajille oli selvää, että tämä rohkea vaatimus oli visio kaukaisesta tulevaisuudesta. Mutta jos haluat auttaa muotoilemaan tulevaisuutta, tarvitset myös asiaankuuluvan tavoitteen, mieluiten jopa selkeän näkemyksen tästä toivottavasta tulevaisuudesta.

Vaikka tiedettäisiin, että tämä ei ole läheinen vaan pikemminkin kaukainen tulevaisuus, ja meidän on myös pohdinnassamme oletettava, että se on vain yksi monista mahdollisista tulevaisuudesta, tämä kaukainen tulevaisuus on varmasti yhteinen maailma. Ja tämä on eurooppalaisten federalistien silmissä maailmanliitto.

Ja Hertenstein-ohjelman tekijöillä oli myös selkeä tavoite tälle yhdelle toivottavalle maailmalle: toisin kuin kommunistiset tai "taloudellisesti liberaalimmat" utopiat, maailmanliitto on aina demokraattinen ja liittovaltio; Tämän tulevaisuuden tarkempaa määrittelyä vältettiin tarkoituksella.

Koska maailma jatkaa kääntymistä ainakin siihen asti ja "historian loppu" [2], jonka uskottiin saavutetun muutama vuosi sitten, edustaa mahdollista, vaikkakin nyt melko epärealistista versiota tulevaisuudesta, Tietyt suuntaviivat ja välitavoitteet tälle tielle on annettava maailmanliitolle. Mutta myös tässä eurooppalaiset federalistit olivat uraauurtavia: "Todistamalla, että se pystyy ratkaisemaan omat kohtalokysymyksensä federalismin hengessä, Euroopan tulisi osallistua jälleenrakennukseen ja maailman kansojen liittoon." [3]

Nykyään monet meistä asuvat Euroopan unionissa, ja vielä useammat ihmiset haluaisivat asua siellä. Mutta nyt olemassa oleva EU kaikkine ylä- ja alamäeineen sekä eurooppalaisten ja nationalistien jatkuva konflikti on vain yksi väliaskel historian kulussa, mutta sillä on jo oma poliittinen rakenne, nimittäin hybridinä [4] liittovaltiot ja valtioiden konfederaatio, määrittävät mahdollisen suunnan tulevaisuudellemme.

jo George Washington Hänen ajatuksensa Euroopan yhdysvalloista sai jonkinlaisen käsityksen siitä, miltä tulevaisuuden Euroopan tulisi näyttää. Ja tämä ajatus – Amerikan yhdysvaltojen kaltainen Eurooppa – sai nopeasti kannattajia toisen maailmansodan päätyttyä, ei vähiten siksi, että USA oli ainakin tuolloin menestyneen sodan non-plus-ultra. useimmille ihmisille valtion edustettuna. Eurooppalaiset federalistit eivät voineet paeta tätä tunnelmaa ja vaativat siksi myös Euroopan Yhdysvaltojen perustamista. Ja monet heistä uskovat edelleen, että Euroopan Yhdysvallat on Euroopan unionin looginen edistysaskel.

Huolimatta tästä EU:n mahdollisesta jatkokehityksestä ja jopa siihen liittyvästä todennäköisestä laajentumisesta, tämä on vain uusi välivaihe ja ehkä jopa askel taaksepäin matkalla kohti maailmanliittoa.

Koska Euroopan unionin alussa, kun Euroopan yhteisöt perustettiin, eurooppalaiset federalistit olivat käsitteellisesti jo muutaman askeleen pidemmällä. Heidän ideansa, toisaalta "transatlanttinen ratkaisu" [5] ja toisaalta "Eura-afrikka" [6], luultavasti uhrattiin konfliktissa kansallismielisten kanssa, jotka vahvistuivat aivan liian nopeasti, jotta ne voisivat toimia pragmaattisesti. saavuttaa ensin "pieni eurooppalainen" ratkaisu. Samaan aikaan monet näiden kahden idean sisältämät mahdollisuudet jätettiin käyttämättä. Meidän on luultavasti elettävä seurausten kanssa - tällä hetkellä hyvin ilmeiset hallitsemattomat muuttoliikkeet ja vähemmän näkyvä, kauhistuttava tehokkuuden menetys - muutaman seuraavan vuosikymmenen ajan.

Katkerin seuraus tästä on kuitenkin se, että monet eurooppalaiset federalistit näyttävät nyt uskovan, että "suurempi Eurooppa" on yhteensopiva itse eurooppalaisen idean kanssa. Tämä ei pidä paikkaansa, koska tämä olisi vain eurooppalainen kansallisvaltio, josta monet diktaattorit ovat haaveilleet vuosisatojen ajan ja uhrannut miljoonia ja miljoonia ihmisiä!

Tämä ei ole ainoa syy, miksi meidän on pidettävä kiinni näkemyksestämme maailmanliitosta ja yritettävä yhdistää jo olemassa olevia erilaisia ​​lähestymistapoja maailman yhtenäistämiseksi entisestään. Voimme rakentaa enemmän perustalle kuin monet meistä tietävät: talous- ja rahoitusjärjestelmien kasvava "globalisoituminen", maailmanlaajuinen liikenneinfrastruktuuri, Internet maailmanlaajuisena viestintäalustana ja alkeellinen poliittinen rakenne Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa [7] ja sen alajärjestöt.

Ympäri maailmaa on nykyään lähestymistapoja olemassa olevien kansallisten rakenteiden hajottamiseksi ja niiden korvaamiseksi hallitustenvälisillä ratkaisuilla. Pelkästään sen välittömän naapuruuden ja samanlaisen ideologisen suuntautumisen vuoksi Euroopan unionille ovat ajateltavissa seuraavat "fuusiot": Transatlanttinen unioni Naton ja Eurafan loogisena laajentumisena, josta viimeksi suunniteltiin Rooman sopimuksessa. Molemmat yhteydet eivät olisi ristiriidassa äskettäin perustetun "Euraasian unionin" kanssa tapahtuvan lähentymisen kanssa [8].

Transatlanttinen unioni

Pohjois-Atlantin sopimukseen perustuen transatlanttinen liitto (TU) voitaisiin toteuttaa. Euroopan unioni, Yhdysvallat ja Kanada ovat jo kolme mahdollista jäsentä. TU:n jatkosuunnittelu keskittyisi suunnanmuutokseen kaikissa Amerikan osavaltioissa. Olisi ajateltavissa, että Amerikan sisällä syntyisi sekä Pohjois-Amerikan unioni [9] että Etelä-Amerikan kansakuntien liitto [10], joista voisi sitten tulla TU:n jäseniä sekä erikseen että yhdessä American Unionina.

Mielenkiintoista on, että kahden "lohkon" erottamisessa pohjoisen ja etelän sekä Euroopan ja Afrikan välillä on tietty epäselvyys.

Eurafrikka

EU:sta esimerkkinä voidaan todeta, että Afrikan valtiot ovat myös alkaneet yhdistyä Afrikan unioniksi (AU)[11]. Euroopan yhdistämisen tapaan tämäkin hanke toteutuu vuosikymmenten kuluessa. Mutta tästä kehityksestä ja luultavasti jopa edistämisestä huolimatta vanhan Eura-afrikan idean voisi herättää henkiin. EU voisi paremmin kantaa vastuunsa Afrikkaa kohtaan ja myös hyötyä tasavertaisesta yhteistyöstä kahden "blokin" välillä. EU:n fuusio AU:n kanssa olisi pitkällä aikavälillä edullinen molemmille osapuolille ja voisi Amerikan osavaltioiden tapaan tapahtua joko yksin tai TU:n puitteissa. Kahden "lohkon" välinen "sumeus" voidaan ratkaista muinaisella tai nykyaikaisemmalla ajatuksella Euroopasta.

Australia ja Uusi-Seelanti

Euroopan historia huomioon ottaen näitä kahta maata ei saa jättää huomiotta, ja ne on tarvittaessa sallittava myös TU:n jäseniksi.

Johtopäätös

Meidän kaikkien tehtävänä on pitää kiinni onnistuneesta näkemyksestämme rauhanomaisesta maailmasta, jota aina yhdistävät vapauden ja demokratian ajatukset ja joka on aina liittovaltiorakenne.

Meidän on myös hyväksyttävä, että EU ei ole kaiken mitta, vaan ensimmäinen askel kohti ihmiskunnan yhteistä tulevaisuutta.

Ja aivan kuten mannerlaatat ovat siirtymässä, tulee aina uusia lohkoja, uusia tähtikuvioita ja uusia sulautumisia osavaltioiden ja osavaltioliittojen välillä.

Emme kuitenkaan saa koskaan unohtaa yhteistä päämääräämme - maailmanliittoa - koska historia jatkuu lakkaamatta ja tämä maailman loppuun asti.

----------------------------------

[1] Euroopan federalistien Hertenstein-ohjelma (Hertenstein, Sveitsi, 1946)

[2] Historian loppu? (Essee kirjoittaja Francis Fukuyama, 1989)

[3] 12 artikla (Hertensteiner-ohjelma)

[4] "Euroopan monimuotoisuus – sen rikkaus, sen taakka" (artikkeli: Christian Moss, 2015)

[5] Pohjois-Atlantin sopimus (4. huhtikuuta 1949, johdanto-osa)

[6] Robert Schuman: ”Euroopan puolesta” (2. painos 2010, sivu 104)

[7] Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja (26. kesäkuuta 1945, johdanto)

[8] Euraasian unioni aloittaa toimintansa (tagesschau.de, 01. tammikuuta 2015)

[9] Pohjois-Amerikan yhteisön rakentaminen - Riippumattoman työryhmän raportti (2005)

[10] Cuzcon julistus (8. joulukuuta 2004)

[11] Sirten julistus (9. syyskuuta 1999)

"Se on, että maailmasta tehdään sopiva ja turvallinen elää; ja erityisesti, että se tehdään turvalliseksi jokaiselle rauhaa rakastavalle kansakunnalle, joka, kuten meidän omamme, haluaa elää omaa elämäänsä, määrittää omat instituutioidensa, olla varma maailman muiden kansojen oikeudenmukaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta voimaa ja itsekkyyttä vastaan. aggressiota. Kaikki maailman ihmiset ovat itse asiassa kumppaneita tässä edussa, ja omalta osaltamme näemme hyvin selvästi, että ellei oikeutta tehdä muille, sitä ei tehdä meille."

Woodrow Wilson, Neljätoista pistettä -puhe (8. tammikuuta 1918)

Kuinka hyödyllinen tämä viesti oli?

Klikkaa tähtiä arvioidaksesi julkaisun!

Keskimääräinen luokitus 5 / 5. Arvostelujen määrä: 4

Ei arvosteluja vielä.

Olen pahoillani, ettei postauksesta ollut sinulle hyötyä!

Anna minun parantaa tätä viestiä!

Miten voin parantaa tätä viestiä?

Katselukerrat: 11 | Tänään: 1 | Lasketaan 22.10.2023 alkaen

Jaa: