Viestin kuva: Sääntelyvirasto | © Alex Fox Pixabayssa
Vuosikymmenien havaintojen ja henkilökohtaisen kokemuksen muovaaman kokemuksen perusteella minun on nyt todettava seuraavaa; epäilemättä tämä lausunto horjuttaa myös omaa varhaista vakaumustani.
Pähkinänkuoressa: yhteiskunta voi olla todella suvaitsevainen vain, jos sen oikeus- ja toimeenpanoviranomaiset eivät sitä nimenomaisesti tee.
Yhteiset lakimme, sääntömme ja periaatteemme ovat syntyneet vuosisatojen aikana, ja ne eivät ainoastaan muokkaa vapaata demokraattista perusjärjestystämme nykyään, vaan ovat myös perusta, jolla yhteiskuntamme seisoo ja kehittyy edelleen.
Demokratia, federalismi, kristinusko ja humanismi ovat olennainen osa yhteiskuntaamme: ne muokkaavat avointa yhteiskuntaamme, joka on pohjimmiltaan avoin kaikille ihmisille, jotka eivät vain tunnusta arvojamme ja tapojamme, vaan haluavat myös elää niitä itse. Avoin yhteiskuntamme ei voi olla olemassa muiden ihanteiden, arvojen ja tapojen kanssa, koska silloin se olisi erilainen yhteiskunta, ehkä yhtä avoin, mutta ehdottomasti täysin erilainen.
Siksi on ehdottoman välttämätöntä, että kaikki, olivatpa ne vakiintuneita tai maahanmuuttajahistoriallisia ihmisiä, sitoutuvat avoimeen yhteiskuntaamme ja sen vapaaseen demokraattiseen perusjärjestykseen ja tukevat sitä.
Avoin yhteiskuntamme voi sietää eri tavoin ajattelevia riveissämme, jossain määrin myös hieroa heidän ideoitaan ja käsityksiään vastaan ja ehkä myös omaksua yhtä tai toista hyväksi, sillä jokainen yhteiskunta viihtyy muutoksesta, ja utopia on määritelmänsä mukaan puhdasta utopiaa ja kuollut pysähdyksessään alusta alkaen, mutta heti kun edellä mainitut periaatteet ovat uhattuna, koko yhteiskuntamme on reagoitava tarmokkaasti ja tehokkaasti.
Dwight D. Eisenhower varoitti jo virkaanastujaispuheessaan Yhdysvaltain presidentiksi
Kansa, joka arvostaa etuoikeuksiaan periaatteidensa yläpuolelle, menettää pian molemmat.
Dwight D. Eisenhower, Ensimmäinen avajaisosoite” (20. tammikuuta 1953)
Peter Hahne vaati hauskan yhteiskunnan lopettamista vuonna 2004 laajasti ylistetyssä kirjassaan "Schloss mit jolly". Valitettavasti suurin osa kansalaisistamme luultavasti näki tämän aloitussignaalina kaikkien perustojemme järkkymiselle entistä iloisemmin.
Juuri meidän lakimme, sääntömme ja periaatteemme ovat tehneet yhteiskuntamme menestyksen ennen kaikkea mahdolliseksi ja tehneet maastamme yhden harvoista unelmamaista monille ihmisille ympäri maailmaa. Ja vaurautemme perustan jatkuvalla noudattamatta jättämisellä, heikentämisellä tai jopa poistamisella tuhoamme hitaasti mutta varmasti koko avoimen ja tähän asti menestyneen yhteiskuntamme.
Ja juuri tässä tulee esiin vaatimukseni, nimittäin, että oikeus- ja toimeenpanoviranomaisillamme on nollatoleranssi kaikkia sääntöjämme rikkovia kohtaan!
Koska olemme jo kauan sitten ylittäneet siedettävyyden rajan, meidän on pakotettava lainsäätäjä tekemään oikeus- ja toimeenpanoviranomaiset armottomia ja periksiantamattomia tehtävissään. Lisäksi emme voi enää olla armollisia edes pienimpiin sääntörikkomuksiin, muuten koko homman saaminen hallintaan ei ole pian enää kapasiteettia.
Ei enää hauskaa! Sen on vihdoinkin tultava yleisesti muotoiltu vaatimus, joka on myös toteutettava ja kaikkien tuettava.
Sääntörikkomukset sekä lain ja järjestyksen rikkomukset tulee sanktioida mahdollisimman nopeasti. Ylimääräinen henkilöstön ja vaivan tarve maksaa itsensä takaisin hyvin nopeasti ja vapauttaa myös kapasiteettia, jota aiemmin jouduttiin käyttämään vahinkojen rajoittamiseen tai korjaamiseen.
Vaatimukset, olivatpa ne henkisiä, fyysisiä, teknisiä tai muita luonteeltaan luonteeltaan, on täytettävä täysin uudelleen, eikä niitä saa jatkuvasti uhrata ohimenevän ikuisuuden vuoksi. Lääkäri ilman eetosta, tuomari ilman aivoja tai opettaja ilman koulutusta on yhtä hyödytön kuin palomies tai poliisi ilman käsiä ja jalkoja.
Mutta edes nämä korjaukset eivät enää riitä, meidän on kiristettävä ruuveja jatkuvasti estääksemme avoimen yhteiskuntamme asteittaisen hajoamisen.
Uskonnonvapaus on yksi vapauksista, jotka muodostavat yhteiskuntamme, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi suojella tai sietää uskontoja, jotka torjuvat avoimen yhteiskunnan tai vapaan demokraattisen perusjärjestyksen ja niiden arvot ja säännöt.
Nollatoleranssin on mentävä jopa niin pitkälle, että jopa kristillinen kirkko, joka kieltäytyy yhteistyöstä valtion kanssa sen riveissä tehdyissä rikoksissa, saa tehokkaan rangaistuksen. Myös sukupuolten tasa-arvon loukkaamisesta ei tule vain rangaista, vaan puute on myös korjattava.
Kaksoiskansalaisuus ei ole todellisuudessa mahdollista, ja se on vain puoliksi järkevää seuraavissa tapauksissa, nimittäin Euroopan unionin jäsenvaltioiden tapauksessa, jotka ovat parhaillaan vaihtamassa kansallisuutta Euroopan kansalaisuuteen, ja historiallisesti Israelin, Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa .
Tässä tapauksessa nollatoleranssilla on varmistettava, että monikansalaisuus dokumentoidaan ja mahdollisuuksien mukaan puretaan tämän aikana ja että myös Saksan kansalaisuus otetaan käyttöön muiden kansalaisten rikollisten kansalaisten osalta.
Oikeus turvapaikkaan on yksi yleisistä ihmisoikeuksista, ja me emme vain tunnusta sitä, vaan se on myös vahvistettu laissa. Mutta myös tällä on välttämättömät ja yleisesti tunnustetut rajoituksensa, nimittäin se, että turvapaikanhakija on listattu rikosoikeudelliseen syytteeseen, mikä todella tapahtuu luonteeltaan ei-poliittisista rikoksista tai Yhdistyneiden Kansakuntien tarkoitusten ja periaatteiden vastaisista teoista.
Lisäksi nollatoleranssi tulee voimaan heti, kun turvapaikanhakijasta tulee rikollinen tai hän hylkää vapaan demokraattisen perusjärjestyksen ja sen arvot ja säännöt. YK:n ylläpitämät vastaanottoleirit olisivat täysin mahdollisia ja toivottavia tähän tarkoitukseen.
Avoin yhteiskuntamme on selvästikin vielä aivan liian hauras pystyäkseen edelleen torjumaan eroosiota, joka on laukaissut sekä sisältä että ulkoa.
Jos emme toimi nyt ja puolustamme vihdoin arvojamme ja vakaumuksiamme loukkaavasti ja ennen kaikkea erittäin kestävästi, niin avoin yhteiskuntamme ei romahda ulkopuolelta, vaan sisältäpäin ja putoaa takaisin aikoihin, joita normaali ihminen ei todellakaan voi. haluaa saada tai jopa elää läpi .
Tästä syystä meidän on pyydettävä oikeuslaitostamme ja toimeenpanoviranomaistamme noudattamaan nollatoleranssia, vaikka se voi olla erittäin vaikeaa, ehkä erittäin epämiellyttävää itsellemme.
Barack Obama kirjoitti tästä vuonna 2006:
"Jos emme ole valmiita maksamaan hintaa arvoistamme, meidän tulee kysyä itseltämme, uskommeko niihin ollenkaan."
Barack Obama, The Audacity of Hope: Thoughts on Reclaiming the American Dream (2006: 68)
"Olen pahoillani vain siitä, että minulla on vain yksi elämä menetettävänä isänmaani puolesta."
Nathan Hale, New York, City Hall Park
