Ominaisuuskuva: © Shutterstock
Kyltit "University City Heilbronn" on tuskin kiinnitetty ja keskustelu alkaa siitä, onko suunniteltu ja suurella tavalla julkistettu Heilbronnin kaupunginkirjaston uudistus todella tarpeen.
On houkutus uskoa, että monet vastuussa olevista ovat kiinnostuneita vain ulkonäöstä ja että tiedotusvälineissä toimivat merkit ja ilmoitukset ovat kaiken mitta.
Äskettäin oli toinen kirjaston käsitys kaudelle 2020-2025 tulevien työpajojen pohjalta kaupungin asukkaiden ja Heilbronnin kaupunginkirjaston työntekijöiden kanssa. Näin tehdessään me heilbronninlaiset emme onnistuneet siinä suuressa hitissä, johon melkein uskoin, kun he ensimmäisen kerran tarkastelivat asiantuntemusta näytekirjastosta, nimittäin New Yorkin julkinen kirjasto – joka on inspiroinut minua jo vuosia kokonaisvaltaisella lähestymistavallaan – mutta on varmasti ottanut suuren askeleen tähän suuntaan.
Kaupunginkirjaston toiminta-ajatus on seuraava:
Heilbronnin kaupunginkirjasto näkee itsensä koulutuksen, inspiraation ja tiedon sekä monimuotoisuuden ja kohtaamisten paikkana. Se koskee tarjouksillaan, neuvontapalveluillaan ja tapahtumillaan kaikkia sukupolvia ja kaupunkiyhteiskunnan monimuotoisuutta. Se mahdollistaa kaikkien kansalaisten osallistumisen. Koulujen, päiväkotien sekä koulutus- ja jatkokoulutuslaitosten koulutuskumppanina hän on ihmisten mukana kaikissa elämänvaiheissa. Se mahdollistaa aktiivisen oppimisen ja edistää luku-, kieli-, media- ja tietotaitoja fyysisessä ja digitaalisessa maailmassa. Se on tiiviisti verkottunut kaupungin kulttuuri- ja sosiaalitarjonnan kanssa ja tarjoaa tilaa kulttuurikokemukselle, kohtaamisille, rentoutumiselle ja kommunikaatiolle.
Heilbronnin kirjastokonsepti (lokakuussa 2019)
Tällä tavoin kaupunginkirjasto antaa kaikille asukkaille mahdollisuuden hankkia edellä mainittu "kolmas asuintila", josta tänään - ja paljon enemmän tulevaisuudessa - tulee monelle meistä "elämää määräävä".
Mutta vielä tärkeämpää ja elintärkeämpää kansalaisyhteiskunnallemme on, että niille ihmisille ja erityisesti nuoremmille keskuudessamme, jotka joutuvat kestämään paljon siteerattuja epävarmoja elämäntilanteita tai, mikä vielä pahempaa, tulevat täysin tietämättömästä perhetaustasta, annetaan mahdollisuus koulutuksen ja toimivien porvarillisten rakenteiden tuntemisen kautta asettua menestyksekkäästi "toiseen asuintilaan" (työmaailmaan) ja siten luoda oma "ensimmäinen elintila" (kunnollinen koti) itselleen ja myöhemmin omille jälkeläisilleen.
Toimiva ja eloisa kaupunkikirjasto ei siis ole vain jokaisen kaupungin todellinen hahmo, vaan myös välttämättömyys, jotta kaupungista löydettäisiin mahdollisimman monta potentiaalia ja autetaan heitä tarttumaan tilaisuuteensa ja muuttamaan se lopulta voitoksi " tulla heidän kaupungiksi.
Nyt voimme vain toivoa, että Heilbronnin nykyisen kunnanvaltuuston enemmistö on samaa mieltä ja että jotkut valtuutetut asettavat henkilökohtaiset intressinsä, jotka ovat usein Kaiserstraßen eteläpuolella, etualalle koko kaupungin ja meidän kansalaisten eduksi.
Muistutan mielelläni valtuutettujamme, että hyvä infrastruktuuri ja koulutusmahdollisuudet ovat tärkeitä jokaiselle kaupungille ja sen kehitykselle. Ja jos rahaa pitää säästää, niin olkaa hyvä, missä me kansalaiset - ainakin suurin osa meistä - voimme itse tehdä säätöjä ja siksi kuntien tuet ovat mukavia, mutta eivät selviytymisen kannalta välttämättömiä: esim. päiväkotipaikat 3-vuotiaasta alkaen, ilmaiset halvemmille paikallisille yleisölle. kuljetukset, taideteosten osto ja ylläpito sekä festivaalien ja juhlien järjestäminen.
Voisi myös pohtia, eikö kaupunginhallinnon henkilöstön tarpeellisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta pitäisi säännöllisesti tarkistaa.
Olen varma, että kunnallisvaltuustomme löytävät kunnan budjetista paljon parempia ja lisää säästömahdollisuuksia (esim. osallistumismaksut) ilman, että nuoristamme joudutaan riistämään koulutuspotentiaalia ja -mahdollisuuksia.
"Pääasiallinen ero on se, että nykyään kaikilla ihmisillä on yhtäläisesti ne mahdollisuudet korkeakoulutukseen, joista teidän aikananne nautti vain äärettömän pieni osa väestöstä."
Edward Bellamy, Katse taaksepäin: 2000–1887 (1888)
