reaalipolitiikka

5
(1)

Viestikuva: Rauniot purkukoneella | © Michael Gaida Pixabayssa

Kuinka mukavia olivatkaan ajat, jolloin Eurooppa saattoi elää reaalipolitiikkaansa hillittömästi amerikkalaisten suojakilven alla. Meidän eurooppalaisten elämä oli niin helppoa muurin kaatumiseen asti, koska sukupolvet, jotka ensimmäistä kertaa kärsiisivät ihmisen (pääasiassa me eurooppalaisten) aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta eivät olleet vielä syntyneet ja "taloudellista menestystä" voitiin saavuttaa kehitysmaiden hyväksikäyttö on varmistettava. Lisäksi syntyvyyden laskua voitaisiin kompensoida rautaesiripun avulla, jolla varmistetaan vain erittäin motivoituneiden ja keskimääräistä korkeamman koulutuksen saaneiden ihmisten pääsy Euroopan työmarkkinoille. suuri enimmäkseen hyödytön jäännös pysyi lukittuna neuvostokommunismin aikana.

Mutta sitten tapahtui merkittävä muutos, koska toisaalta kehitysmaat alkoivat emansipoitua yksi toisensa jälkeen ja siellä asukkaat ymmärsivät, että maidon ja hunajan oletetussa maassa voi elää paremmin ja toisaalta rautaesiripun. kaatui, mikä tarkoitti, että meille eurooppalaisille se oli nyt hauskanpidon loppu. Vastuulliset poliitikot olisivat toimineet, mutta ammattipoliitikkomme - melko reaalipolitiikka - ovat lykänneet uhkaavaa kurjuutta nyt reilut kolme vuosikymmentä. Ilmastonmuutoskysymys saatiin hallintaan hyvin nopeasti, koska poliisivoimat riittävät pitämään siitä kärsivät sukupolvet hallinnassa tulevaisuudessa; kunnes heidän on lusikattava keitto itse.

Vaikeampaa oli muiden haasteiden kanssa, jotka - vielä USA:n suojakilven alla - myös hoidettiin erittäin pragmaattisesti. Ensin ajettiin puolustus, sitten koulutusjärjestelmä ja lopulta infrastruktuuri, pelkästään oletetun taloudellisen menestyksen ja ennen kaikkea oman toimeentulon ylläpitämiseksi.

Ja kun totalitaariset hallitukset (Venäjä ja Kiina) olivat toipuneet kylmän sodan shokista ja vaativat nyt myös yksiselitteisesti paikkaansa auringossa, eurooppalainen reaalipolitiikka saavutti huippunsa vuonna 2008, nimittäin Merkel-Sarkozyn sopimuksen, joka lupasi ensin Venäjän federaatiolle. Georgia, sitten Ukraina ja myöhemmin muu Itä-Eurooppa, yksinomaan "todellisen Euroopan" taloudellisen menestyksen takaamiseksi vielä muutamaksi vuosikymmeneksi. Kiina sen sijaan oli tyytyväinen siihen, että se myytiin sille maalle yksi kerrallaan Euroopan avainteknologiat.

Ainoa todella typerä asia on, että useimmat ukrainalaiset ovat itse asiassa taistelleet Venäjän imperialismia vastaan ​​viime vuodesta lähtien, ja silti jotkut EU:n kansalaiset osoittavat myötätuntoa eurooppalaisten vapaustaisteluun idässä. Sillä sen myötä, hitaasti mutta varmasti, yksi toisensa jälkeen, kaikki ne Potjomkin-kylät, joita politiikkamme on vuosikymmenten aikana niin menestyksekkäästi rakentanut, hajoavat hitaasti mutta varmasti, ja tämä on selvää kaikille - myös tietämättömimmille unionin kansalaisille.

Suuri ongelma tässä on se, että toisin kuin Yhdysvallat ja muut demokraattiset maat, Eurooppamme ei ole koskaan ollut todella demokraattinen – me eurooppalaiset olemme vain onnistuneet, ja tämä tulee olemaan eurooppalaisen reaalipolitiikan todellinen alku, korruptoimaan Euroopan eliittiä ja saamaan pääosin antidemokraattinen väestö, joka on puoliksi innostunut demokratiasta taloudellisen menestyksen kautta.

Hyökkäys Venäjän federaatioon näyttää siksi - varsinkin jos ukrainalaiset voittaisivat - kaikille eurooppalaisille, että Eurooppa on ollut pitkään särkynyt ja että meidän kaikkien on leivottava tulevaisuudessa paljon pienempiä sämpylöitä. On odotettavissa ja hyvin todennäköistä, että suurin osa unionin kansalaisista antaa kilpensä demokratialle. Ja viimeistään silloin joudumme joutumaan kolmanteen maailmansotaan, eikä kukaan tiedä, kummalla puolella eurooppalaiset taistelevat - luultavasti jokainen maa eri puolella.

Siksi on ymmärrettävää - reaalipoliittisesta näkökulmasta -, että tänään toisaalta kanslerimme Olaf Scholz lupaa eräänlaista poliittista tukea Ukrainalle sodan jälkeen (hän ​​tarkoittaa: sen antautumisen jälkeen) ja SPD:n poliitikot matkustavat Ukrainaan pakottaakseen heidät eräänlaiseen rauhaan "salaisissa neuvotteluissa" (!).

Poliitikojemme pitäisi hitaasti mutta varmasti tunnustaa, että ilmastonmuutos traagisine seurauksineen on ollut täällä jo pitkään ja että maailmaa ja demokratiaa ei voida pelastaa parlamenttien laajentumisella!

On korkea aika kohdata kansanedustajamme todella paha todellisuus ja ryhtyä vastuulliseen politiikkaan reaalipoliittisen huijauksen sijaan ja tehdä niin niin kauan kuin se on mahdollista.

Muuten, muiden myyminen ei ole koskaan ollut hyvä politiikka!


Kuinka hyödyllinen tämä viesti oli?

Klikkaa tähtiä arvioidaksesi julkaisun!

Keskimääräinen luokitus 5 / 5. Arvostelujen määrä: 1

Ei arvosteluja vielä.

Olen pahoillani, ettei postauksesta ollut sinulle hyötyä!

Anna minun parantaa tätä viestiä!

Miten voin parantaa tätä viestiä?

Katselukerrat: 5 | Tänään: 1 | Lasketaan 22.10.2023 alkaen

Jaa: