Ominaisuuskuva: Ulm kesällä
Siellä olin taas sairaalassa jälkihoidossa ja jono taas piteni pikemminkin kuin lyheni.
Koska sotilaan tiedetään odottavan puolet elämästään turhaan, jokainen meistä on luultavasti kehittänyt oman tapansa viettää tämä aika parhaiten.
Minun tehtäväni oli harjoitella runoutta ja kirjata tulokset pieneen kirjaseen, mutta pitää se kaikki omana tietonani ja piilossa.
Jostain syystä jouduin kuitenkin jäämään yöksi, ja niin tapahtui, että osastolääkäri sai tietää tästä kirjasesta ja katsoi viimeistä runoni.
Hänen ainoa kysymyksensä sen jälkeen oli, kuinka päädyin runouden pariin, ja selitin hänelle, että tämä oli tapani ylittää pitkiä odotusaikoja.
Tämä lääkäri on täytynyt olla taiteen ystävä, mutta ainakin hän piti runoudesta, koska siitä päivästä lähtien minun ei koskaan tarvinnut odottaa niin kauan sairaalassa, että vain vedin kynän esiin.
Ja niin tapahtui, että tästä tuli myös viimeinen runoni, jonka siksi pidin erityisessä muistossa.
Kuka olen
Pilvi taivaalla
Auringon säde
Ajatus lenkillä
Mitä ikinä olenkaan
Miehen varjo
Osa kappaletta
Muisto surussa
Milloin tahansa voin
Ole koko mies
Ole paikalla tarvittaessa
Ole kunnes aika on voitettu