Eläköön ranskalais-saksalainen ystävyys

5
(1)

Kohdekuva: Ranskalais-saksalainen ystävyys | © Shutterstock

Tein kerran hullun yrityksen tehdä yhteenveto 400 vuoden ranskalais-saksalaisesta historiasta kahdelle sivulle. Vaikka jotkin asiat pitikin varmasti esittää hyvin lyhennetyssä muodossa, toivon, että olen työstänyt joitakin olennaisia ​​piirteitä aivan kunnolla. Kysymykset tai kommentit ovat aina tervetulleita!

"Todellinen saksalainen mies ei pidä Franzenista. Mutta hän juo mielellään heidän viinejään.” Näin sanotaan Goethen Faustissa. Jos katsomme historiaa taaksepäin, Ranskan ja Saksan suhteille ei yleensä ollut ominaista ystävyys. 17-luvulta lähtien Ranskasta tuli Euroopan vahvin valta ja se nousi modernin kansallisvaltion, yhden hallitsijan, yhden kielen, yhden uskonnon edelläkävijäksi. Saksan kansakunnan Pyhä Rooman valtakunta sitä vastoin ei ollut pyhä eikä roomalainen eikä valtakunta, vaan erilaisten ruhtinaskuntien tilkkutäkki, jotka olivat ristiriidassa keskenään ja joskus taistelivat kiivaasti. Lisäksi voimakkaimmat dynastiat, Habsburgit ja Hohenzollernit, omistivat merkittäviä alueita valtakunnan ulkopuolella. Ranska laajeni pohjoiseen ja länteen Espanjan peräkkäissodan aikana ja sai liittolaisia ​​saksalaisten ruhtinaiden keskuudesta, mukaan lukien Kölnin arkkipiispa ja Baijerin herttua. Jonkin aikaa sen jälkeen Ranskan ja Itävallan välinen vastakkainasettelu oli yksi eurooppalaisen valtapolitiikan perusvakinnoista. Myöhemmin, seitsemänvuotisen sodan aikana, Ranska oli ensin liittoutunut Preussin kanssa Itävaltaa vastaan, sitten kun Preussin ja Ison-Britannian kuningaskunnan lähentyminen oli hämärässä, Ranska näki siinä vaaran, vaihtoi puolta ja muodosti puolustusliiton Itävallan kanssa.

Kansi uudistettiin kokonaan vuonna 1789 Ranskan vallankumouksen myötä. Kaikki Euroopan ruhtinaat tunnustivat vallankumouksellisen Ranskan eksistentiaalisena uhkana: Iso-Britannia, Itävalta, Venäjä, Portugali, Napoli, paavinvaltiot ym. taistelivat Ranskaa vastaan ​​erilaisissa liittoumisodissa. Samaan aikaan kuitenkin kaikissa näissä maissa, mutta erityisesti Saksassa, on ihmisiä, jotka näkevät Ranskan vallankumouksen mahdollisuutena muuttaa oman maansa vanhentuneita alue- ja valtarakenteita ja jotka siksi asettavat toiveensa vallankumoukselliseen. Ranska. Aluerakenteiden osalta vallankumouksellisten sotien aikana tapahtui paljon, noin 1.800 suoraan Valtakunnan alaisuudessa olevasta kartanosta muodostui noin kolmekymmentä itsenäistä valtiota, joista osa oli vielä melko pieniä. Habsburgien alueiden ulkopuolella Preussi, Baijeri, Württemberg ja Baden pysyivät suurimpana osavaltioina. Mutta toive siitä, että Ranska kantaisi vallankumouksen soihdun Saksaan, tuhoutui nopeasti. Vuonna 1804 Napoleon kruunasi itsensä keisariksi. Ranskan toivot demokratian leviämisestä toteutuvat. (Beethoven, joka oli suunnitellut omistavansa 3. sinfoniansa Napoleonille, pidättäytyy tekemästä sitä, hän kutsuu sitä nyt Eroicaksi). Niinpä vuosina 1814/15 kaikki liberaalit ja edistykselliset ihmiset joutuivat ruhtinaittensa puolelle päästäkseen eroon imperialistisesta Ranskan ulkohallituksesta.

Eurooppaa hallitsee sitten hetken aikaa palauttava Pyhä Allianssi. Mutta jo vuonna 1830 gallialainen kukko lauloi toisen kerran (Heinrich Heine) ja uudelleen vuonna 1848. Tämä inspiroi myös Saksan liberaaleja voimia, jotka haaveilivat demokraattisemmasta Saksasta. Mutta toisin kuin ranskalaiset, saksalaiset eivät koskaan olleet halukkaita yksinkertaisesti ajamaan hallitsijoitaan pois. Ja ruhtinaat olivat alunperin valmiita kompromisseihin, enimmäkseen nimittäen liberaaleja "maalisministereitä", mutta lopulta Preussin kuningas hylkäsi hänelle tarjotun keisarillisen arvon. Tämä tarkoitti, että Saksan yhtenäisyys ja Valtakunnan perustuslaki olivat epäonnistuneet. Seuraavien kahden vuosikymmenen aikana Preussi vahvistui Pikku-Saksassa (ilman Itävaltaa), jossa Bismarckista tuli pääministeri. Hän oli vakuuttunut siitä, että keisarillinen yhtenäisyys voidaan saavuttaa vain voittoisalla sodalla Ranskaa vastaan, jonka hän sen seurauksena provosoi (Emser Depesche). Preussi ja sen liittolaiset voittivat sodan ja perustivat Saksan imperiumin vuonna 1871. Tuolloin he pakottivat Ranskaan nöyryyttävän rauhan, Ranskan täytyi luovuttaa Alsace ja Lorraine Saksalle ja maksaa 5 miljardia frangia hyvityksenä (esim. Saksan kruununprinssi Friedrich kutsui tätä vaatimusta julmaksi). 43 vuotta myöhemmin Ranska ja Saksa olivat jälleen vihamielisiä toisilleen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, joka päättyi Saksan tappion puolelle, tällä kertaa ranskalaiset asettavat Versaillesin rauhansopimuksessa Saksalle erittäin kovia ehtoja. (Muuten, on historiallisesti selvästi virheellistä, että Versaillesin sopimuksen ehdot vaikuttivat merkittävästi Hitlerin nousuun, joka alkoi vasta 10 vuotta myöhemmin, kun suhteellisen epävakaa Weimarin tasavalta järkytti suurta lamaa).

Kaksikymmentä vuotta ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen Hitlerin Saksa aloitti toisen maailmansodan ja voitti Ranskan blitz-sodassa - välittämättä Alankomaiden ja Belgian puolueettomuudesta - muutamassa päivässä. Kenraali de Gaulle, joka oli siihen asti Ranskan puolustusministeriön ulkoministeri, pakeni Lontooseen ja perusti siellä Ranskan pakolaishallituksen vuotta myöhemmin. Pariisi vapautettiin kolme vuotta myöhemmin, ja kun Saksa antautui ehdoitta toukokuussa 1, Ranska oli yksi voittajista. Saksa jaettiin miehitysvyöhykkeisiin.Länsivaltojen ja Neuvostoliiton välisen kylmän sodan alkamisen jälkeen vuonna 2 Saksan liittotasavalta perustettiin kaksi vuotta myöhemmin kolmelle läntiselle vyöhykkeelle. Ranska ja Saksa olivat yhtäkkiä osa samaa globaalia poliittista leiriä.

Se oli historian onnenpotku, että kaukonäköiset poliitikot olivat avaintehtävissä molemmissa maissa, Ranskassa Robert Schuman und Jean Monnet, Saksassa Konrad Adenauer. Näin syntyi Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, jota yleensä kutsutaan Montanunioniksi. Tästä syntyi Euroopan talousyhteisö (ETY) vuonna 1957. Vuonna 1959 De Gaullesta tuli Ranskan presidentti Konrad Adenauer hän kehitti saksalais-ranskalaisen neuvottelujärjestelmän. Kaksi poliitikkoa onnistuivat myös ankkuroimaan ajatuksen ranskalais-saksalaisesta ystävyydestä molempien maiden ihmisten sydämiin. Maastrichtin sopimus vuonna 1993 muutti ETY:n Euroopan unioniksi, jossa on nyt 27 jäsenvaltiota.

Aivan kuten 200 vuotta sitten Saksan pieni valtiojärjestelmä säilyi, tämän päivän tavoitteena on kehittää edelleen yhtenäistä ja vahvaa Euroopan unionia, jonka pitäisi olla kukoistavan ja rauhanomaisen rinnakkaiselon takaaja. Geopoliittisesti meillä ei ole vuosikymmeniin ollut yhtä kaksinapaisuutta, vaan kolme maailmanvaltaa, USA, Venäjä ja Kiina. Kansakuntien rauhanomainen rinnakkaiselo hyödyttää vain, jos Eurooppa liittyy siihen vahvana voimana. Tällaisen kehityksen perusta voi ja sen täytyy olla vakaa ranskalais-saksalainen ystävyys.

 Elä l'amitié franco-allemande             


"Ranska ja Saksa pyrkivät edelleen laajentamaan ranskalais-saksalaista yhteistyötä vastatakseen tulevien vuosikymmenten poliittisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin ja teknologisiin haasteisiin. Kyse on erityisesti edistymisestä kohti vauraampaa ja kilpailukykyisempää, suvereenimpaa, yhtenäisempää ja demokraattisempaa Eurooppaa. Tavoitteenamme on kehittää yhteisiä kantoja kaikissa tärkeissä eurooppalaisissa ja kansainvälisissä kysymyksissä.

Yhteinen julistus Elyséen sopimuksen 55-vuotispäivänä (22. tammikuuta 2018)

Kuinka hyödyllinen tämä viesti oli?

Klikkaa tähtiä arvioidaksesi julkaisun!

Keskimääräinen luokitus 5 / 5. Arvostelujen määrä: 1

Ei arvosteluja vielä.

Olen pahoillani, ettei postauksesta ollut sinulle hyötyä!

Anna minun parantaa tätä viestiä!

Miten voin parantaa tätä viestiä?

Katselukerrat: 10 | Tänään: 1 | Lasketaan 22.10.2023 alkaen

Jaa: