Loppu hintakeinottelulle EU:n päästökauppajärjestelmässä

Viestikuva: Heilbronnin hiilivoimala | © Pixabay

Keinottelijat nostavat hintoja Euroopan päästökaupassa. Tämä hämärtää CO2-päästöjen todelliset välttämiskustannukset. Ylilyöntien hillitsemiseksi ehdotan uudistusta, joka ajaisi spekulatiiviset sijoittajat pois markkinoilta.

Jo jonkin aikaa on käyty kiistanalaista keskustelua, ei vain EU:n tasolla, kuten tuollainen jyrkkä hintojen nousu päästöoikeuksille (EUA) EU:n kaupallisten päästöoikeuksien järjestelmässä (EU-ETS) viime vuoden alusta noin 30 eurosta yli 90 euroon per EUA lyhyen aikaa joulukuun 2021 alussa. Syynä ei ole perustavanlaatuinen muutos EUA:n niukkuuden tilanteessa, vaan massiivinen sisääntulo kansainvälinen spekulatiivinen rahoituspääoma. Näiden lukumäärä rahoitusmarkkinoiden toimijat PIK:n analyysin mukaan kolminkertaistunut vuodesta 2018. 

Huomasin tämän perustavanlaatuisen ongelman jo vuonna 2006 ja BVEK:nä ehdotuksia tehty ratkaisemaan se. Valitettavasti liittovaltion ympäristöministeriö (BMU) ei tuolloin ottanut niitä käyttöön. Kuten tuolloin käydyissä keskusteluissa BMU:n päästökaupan työryhmä kävi selväksi, BMU oli ensisijaisesti huolissaan EUA:n myynnistä saaduista tuotoista maksimoimaan mahdollisimman paljon, koska suurin osa niistä virtaa BMU:n budjettiin erilaisten rahoitushankkeiden rahoittamiseen. Myöskään EU:n komissio ei sittemmin ottanut BVEK:n ehdotuksia huomioon. Mutta jotta ymmärtäisimme tämän seurauksena syntyneen ongelman, EUA-hinnan päätoiminto EU:n päästökauppajärjestelmässä.

Kuolla ilmastonsuojeluvaikutus EU:n päästökauppajärjestelmästä ei määräydy EUA:n hinta, kuten usein virheellisesti väitetään, vaan EU:n neuvoston ja EU-parlamentin päätöslauselmilla EU:n päästökauppajärjestelmään allokoitujen EUA:iden kokonaismäärä. EUA-hinta määrittää jotain muuta, nimittäin taloudelliset kustannukset tämä ilmastonsuojeluvaikutus. 

Vaihdettavuus takaa kustannustehokkaimmat säästöt

Vuoteen mennessä ETA:n kauppaa on saavutettava, että nämä taloudelliset kustannukset ja siten myös väistämätön vaurauden menetys ja niihin liittyvät sosiaaliset taakkaat minimoitu tahtoa. Kysynnästä ja tarjonnasta johtuvan markkinahinnan tulisi ihannetapauksessa olla muuten tuntematon marginaaliset välttämiskustannukset järjestelmän päästöistä. Se, että EUA:t ovat vaihdettavissa, käynnistää etsinnän kustannustehokkaimpien päästöjen välttämisvaihtoehtojen löytämiseksi.

Kaikki EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvan järjestelmän operaattorit jätetään ulkopuolelle taloudellinen oma etu tarkista, mitä vaihtoehtoja hänellä on päästöjen välttämiseksi ja mitkä ovat erityiskustannukset. Hän toteuttaa vain ne, joiden kustannukset ovat alhaisemmat kuin EUA:n markkinahinta, eikä muita niin kauan kuin ne ovat EUA:n markkinahintaa korkeammat. Tällä tavalla hän minimoi henkilökohtaiset käyttökustannukset. Vain jos kaikki päästökauppajärjestelmän operaattorit käyttäytyvät tällä tavalla taloudelliset kustannukset minimoitu.

EUA:n markkinahinta vastaa kuitenkin tosiasiassa vain välttämisen rajakustannuksia ja voi toimia vastaavana ohjeena päästökauppajärjestelmän haltijoille, jos se on Pohjimmiltaan kysyntäkäyttäytymisestä juuri tämä päästökauppajärjestelmän operaattori on määritetty. Jos sitä vastoin muut markkinatoimijat päättäväisesti määräävät hänet, hän on tehnyt sen ei mielekkyyttä lisää liittyen marginaaliset välttämiskustannukset ja menettää siten päätehtävänsä EU:n päästökauppajärjestelmässä. Tämän seurauksena taloudelliset kustannukset ja siten vaurauden menetys ja sosiaaliset taakkaat ovat tarpeettoman korkeat. 

Tämä ei-toivottu kehitys ei tapahtunut vain vuonna 2021, kuten on jo viime vuosina osoittanut EUA-hinnan voimakkaat, yli kymmenen euron vaihtelut kalenterivuoden aikana. Mutta vuonna 2021 tämä kehitys on nyt räjähtänyt ja tullut kaikille näkyväksi. EUA-kauppa on rappeutunut toiseksi kansainvälisen rahoituskeinottelun leikkikentäksi. Se vaarantaa myös monien päästökauppajärjestelmien taloudellisen olemassaolon erityisesti Itä-Euroopan maissa.

Tämän uhkaavan tilanteen poistamiseksi EU:n on vihdoinkin toimittava ja ryhdyttävä välittömästi BVEK:n vuoden 2006 ehdotuksiin periaatteessa:

Taloudellisen keinottelun torjumiseksi EUA:n valtionhuutokauppoihin osallistuminen tulisi rajoittaa EU:n päästökauppajärjestelmän ylläpitäjiin, koska vain heillä on asiaankuuluvat päästöjen välttämiskustannukset. Jotta päästökauppajärjestelmän ylläpitäjät eivät joutuisi yksinkertaisesti taloudelliseen keinotteluun, niiden vuotuisten tarjousten tai huutokauppojen enimmäismäärää olisi myös rajoitettava. Minulla on jo yksi vuonna 2008 muotoiltu luonnos vastaava lakimääräys BMU:lle Saksan EUA-huutokaupoista vuosina 2009–2012. 

Tuolloin tällainen menettely olisi ensin rohkaissut (voidaan myös sanoa "pakottanut") laitosoperaattoreita ottamaan selvää vastaavat yksittäiset kustannuskäyrät päästöjen välttämiseksi Selvyyden vuoksi, koska vain silloin he olisivat voineet tehdä mielekkäitä tarjouksia, ja toiseksi, rahoituskeinottajat olisivat jääneet ulkopuolelle. Valitettavasti BMU ei silloin halunnut mennä tähän suuntaan, vaan valitsi menettelyn, joka suurin mahdollinen huutokauppatulo lupasi tuottaa ja siten maksimoida BMU:n erityisbudjetin.

EU:n huutokauppamääräysten muuttaminen on tarpeen

Nykyään kehitys on jatkunut ja EU:n huutokauppaasetus joutuisi muuttamaan. Ja tietysti useimmat, mutta eivät kaikki, vanhojen BVEK-ehdotusten yksityiskohdista voidaan hyväksyä. Erityisesti Vuotuisen huutokaupan enimmäismäärän rajoitus nyt riippuvat päästökauppajärjestelmän haltijoiden historiallisista päästöistä; Tämä on dataa, jota ei tuolloin ollut saatavilla.

Jos huutokaupan määrä rajoitetaan noin 150 prosenttiin esimerkiksi kolmen tai viiden edellisen vuoden keskimääräisistä päästöistä, päästökauppajärjestelmän haltijoilla olisi edelleen tämä tarpeeksi liikkumavaraa tulevien päästöjen turvaamiseksi. Samaan aikaan tämä ei kuitenkaan olisi tarpeeksi liikkumavaraa rahoituskeinottelijoille.

Johtuen järjestelmän väliaikaisesta käyttöönotosta, joka koskee kaikkia EU:n päästökauppajärjestelmään osallistuvia maita ja jota ylläpitää EU:n komissio Unionin rekisteri tekninen toteutus olisi nykyään paljon helpompaa. Tarvittaisiin vain määrätä pääsy valtion huutokauppoihin unionin rekisterissä olevien ETS-järjestelmän tilien kautta.

Koska siellä myös todennetut historialliset päästöt päästökauppajärjestelmät on tallennettu, järjestelmä voisi automaattisesti laskea ja raportoida vuotuisen enimmäishuutokaupan määrän. Tästä järjestelmä voisi automaattisesti vähentää onnistuneesti huutokaupatun EUA-määrän ja, kun huutokaupan enimmäismäärä on saavutettu, lisämäärän Estä pääsy kyseisen vuoden huutokauppoihin. UNFCC:n päästöhyvitysten (CER ja ERU) vaihtamista EUA:iin säänneltiin jo unionin rekisterissä samalla tavalla.

Ensinnäkin, jos EU:n huutokauppaasetusta muutetaan vastaavasti, tuloksena saadut huutokauppahinnat palaisivat olennaisesti vain siitä ETS-järjestelmänhaltijoiden kysyntäkäyttäytyminen määritettävä ja toiseksi siten taas marginaaliset välttämiskustannukset paljastaa ETS-järjestelmän operaattorin suuntaamiseksi.

Huomattavasti alhaisempia huutokauppahintoja on odotettavissa

Tämän seurauksena huutokauppahinnat todennäköisesti huomattavasti alhaisempi kuin nykyinen markkinahinta olla. Yksikään päästökauppajärjestelmän haltija ei ostaisi EUA:ta jälkimarkkinoilta 60 eurolla tai 80 eurolla yksikköä kohden, jos hän oletettavasti saisi huutokaupoissa velvoitteidensa täyttämiseen tarvittavan EUA:n 20-30 eurolla. Taloudellinen keinottelu voisi teoriassa jatkua hinta jälkimarkkinoilla kellua ylös ja alas, mutta se olisi riittänyt siihen tehokasta toimintaa EU:n päästökauppajärjestelmästä ei ole enää merkitystä. Rahoitusspekulaatio hengästyisi todennäköisesti nopeasti ostajien puutteen vuoksi ja vetäytyisi jälleen EUA-markkinoilta. EUA-markkinat eivät enää sopisi heille toiseksi leikkipaikaksi.

Olisi myös hyödyllistä, jos EU:n komissio huutoisi kaikki EUA:t sen sijaan, että se antaisi EUA-määriä jäsenvaltioille niiden omia huutokauppoja varten. vain Jatkuu kokonaan jäsenmaille EUA-jakoavaimen mukaan jakaa olisi. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan ole varsinaisesti kiinnostuneita ETA:sta, vaan ainoastaan ​​niiden huutokaupan tuotoista. Koska EU:n komissio huutokaupanpitäjänä ei silloin saisi mitään tuotoista, se olisi myös saanut ei omaa etua korkeisiin tuloihin ja olisi ilmainen ehdottamaani menettelyyn mahdollisimman pienin tuloin.

Kokoomussopimus ei kerro mitään vastaavasta uudistuksesta. Nyt vain yksi voi julkista keskustelua Painetta liikennevaloliittoumaa puolustamaan EU:n tasolla a EU:n huutokauppa-asetuksen muuttaminen ja vetää tulpan EUA-hintakeinottelusta.


Jürgen Hakkeri on ympäristöekonomisti ja toimi liittovaltion päästökauppa- ja ilmastonsuojeluliiton puheenjohtajana vuosina 2005–2011 ja 2014–2019. Hän on ollut UMB UmweltManagementBeratung Hacker GmbH:n perustaja ja toimitusjohtaja vuodesta 1986.

Opin Jürgen Hakkeri 1980-luvun alussa, jolloin hän ei ainoastaan ​​antanut Heilbronnin nuorille liberaaleille rakennetta, vaan myös varmisti yhteyden muihin liittotasavallan Julioihin. Minulla on edelleen hyvät muistot yhteisistä kampanjoistamme, jotka jo silloin käsittelivät myös ympäristönsuojelua. 

Joten olen erittäin iloinen, että sain hänet vieraaksi bloggaajaksi.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Erforderliche Felder sind mit * merkitty