Lähetä kuva: Setelit | © Pixabay
Ajatus ehdottomasta perustulosta on tullut viime vuosina yhä suositummaksi, ja minäkin suhtauduin siihen aluksi hyvin lämpimästi. Mutta jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, sinun tulee tarkastella kokonaisuutta tarkemmin.
Karkeasti selitettynä jokaisella kansalaisella ja luultavasti myös jokaisella toisella maassa tai Euroopan unionissa asuvalla henkilöllä pitäisi olla mahdollisuus saada perustulo, jonka suuruus on vielä määrittämättä ja jota on tarkistettava yhä uudelleen ja joka tulee kokonaisbudjetista. liittotasavallan, muiden osallistuvien maiden tai mahdollisesti myös Euroopan unionin talousarviosta – mikä koskee erityisesti maita, jotka eivät ole koskaan pystyneet rahoittamaan itseään.
Tällä hetkellä vallitsee käsitys, että ehdoton perustulo rahoitetaan tavaroiden ja palveluiden lisäverotuksilla ja muista veroista niille, joilla on enemmistön mielestä aivan liikaa rahaa. Murha-argumentti on kuitenkin se, että ehdottomalla perustulolla on tarkoitus korvata kaikki muut valtion tulonsiirtomaksut kansalaisille ja muille maassa asuville ja että se voidaan siten rahoittaa.
Vaikka en olisikaan talousasioiden asiantuntija, minulla on epäilyksiä ehdottoman perustulon rahoittamisesta. Toisaalta ne olisivat sitä, että rikkaiden lisäverotus voi olla enemmänkin yksittäistapaus, koska he menettävät taloudelliset resurssinsa tai eivät enää luo niitä uudelleen. Ja toisaalta tuskin valtio vapaaehtoisesti luopuu siirtomaksujen ohjaustehtävästä, niin että siirtomaksut, kuten lapsilisä, matkakorvaukset, rakennustuki, ilmastonsuojelutuet tai miksi niitä kutsutaan, tulee lisää. ehdoton perustulo - ja se yksin on jo kyseessä olevan ehdottoman perustulon kohtuuhintaisuus.
Riippumatta siitä, voidaanko perustuloa rahoittaa, kysyn itseltäni kysymyksen sen tehokkuudesta. Voin pitää vain hyvänä asiana, että positiivisesti katsottuna valtio rajoittaa ohjaustehtävänsä vain meihin kansalaisiin, mutta uskon pikemminkin, että negatiivisesti katsottuna valtio haluaisi edelleen laajentaa valtaa kansalaisiin nähden parhaassa perusasiassa. sosialistinen ymmärrys ja entisestään estävät itsemääräämisoikeuden, varsinkin kun ehdottoman perustulon suuruus tulee olemaan puhtaasti poliittinen päätös, joka tuskin perustuisi kansalaisten tai muiden maassa asuvien todellisiin tarpeisiin.
Ja tämä on juuri perustulon ydinkysymys, kuka siitä oikeasti hyötyy?
Huippusuorittajamme saavat lisärahoitusta, jotta he voivat elää entistä parempaa itsemääräämisoikeutta. Tämä on luultavasti myös toivo ja syy, miksi ehdoton perustulo näyttää ensi silmäyksellä niin houkuttelevalta; Olisin myös erittäin iloinen muutamasta sadosta eurosta lisää kuukaudessa, koska voisin sitten tuhlata niitä haluamallani tavalla tai tehdä jotain aivan muuta. Ja kiva asia siinä olisi se, että minun kaltaisilleni kansalaisille perustulon määrällä ei itse asiassa olisi mitään eksistentiaalista merkitystä - siis ensimmäistä kertaa vastuullisten kansalaisten win-win-tilanne.
Ehdottomalla perustulolla on myös vain hyviä puolia työnantajille, koska se helpottaa yrityksiä ja tarjoaa myös mahdollisuuden tehdä työstä entistä halvempaa, koska jokainen työntekijä vahvistuu perustulolla eikä ole enää välttämättä riippuvainen riittävästä palkasta. Työehtosopimuskumppaneille avautuu näin täysin uusia neuvottelupaikkoja. Mutta tässä näen myös takaoven, jonka sosialistiset haaveilijat jättävät avoimeksi perustulon suhteen, nimittäin sen, että he eivät käytä tätä argumenttia pelkästään perustulon määrän poliittiseen määrittämiseen, vaan sen seurauksena myös poliittisesti sementoivat jokaisen palkan tason – ja halutaan lakkauttaa kokonaan markkinatoiminto.
Mutta asian ydin on, kuka ei hyötyisi ehdottomasta perustulosta ollenkaan? Ja ne ovat kaikkien yhteiskuntien heikoimpia, nimittäin alaikäiset kansalaiset.. Lyhyesti sanottuna, vaikka emme enää haluakaan myöntää sitä sosiaalisessa markkinataloudessamme ja avustushankkeiden täpötäydessä yhteiskunnassamme, monet kansalaiset eivät ole itsenäisiä. rahalla voi harjoittaa liiketoimintaa eikä tulla täysi-ikäiseksi edes ehdottomalla perustulolla.
Koska ehdoton perustulo kuitenkin kasvattaa kuilua sen avulla henkilökohtaisesti kehittyvien kansalaisten ja niiden välillä, jotka eivät voi tehdä sillä mitään tuottavaa, seurauksena on prekariaatti, josta ei ole enää paeta.
Ellei valtio, vastoin varsinaista ehdottoman perustulon ajatusta, myönnä prekariaatille entistä enemmän ja entistä kattavampia siirtomaksuja, mikä johtaa viime kädessä kokonaisinflaatiokehitykseen, joka valtaa jokaisen yhteiskunnan ja myös markkinatalouden ja ainakin keskipitkällä aikavälillä sosiaalinen markkinatalous sen mukana kumoaa kaikki edut, joita ei voida jättää huomiotta. En halua nyt spekuloida siitä, mitä sen jälkeen tulee: todellista sosialismia vai saalistuskapitalismia.
Vaikka luet itsesi ehdottoman perustulon mahdollisten saajien joukkoon, haluan huomauttaa, että se ei auta meitä kaikkia kokonaisuutena eikä varsinkaan niitä, jotka todella ovat meidän avustamme riippuvaisia, ja siksi me sen sijaan ajatuksesta rakentaa perustulo, jonka pitäisi taistella kypsymättömyyden ja köyhyyden syitä vastaan.
Siksi vaadin ehdottoman perustulon sijasta oppivelvollisuutta kaikille ja uusia ideoita koulutusta vastustavien kansalaisten ja lasten parempaan hoitoon ja tukemiseen.
– Tulevaisuuden tavoite on täysi työttömyys, joten voimme pelata. Siksi meidän on tuhottava nykyinen poliittinen ja taloudellinen järjestelmä."
Arthur C. Clarke, haastattelu Los Angeles Free Pressille (25. huhtikuuta 1969: 42-43)
