Lähetä kuva: lohikäärme | © Pixabay
Lausunto pätee vielä tänäkin päivänä Albert Einsteinettä "nationalismi [on] lapsuuden sairaus, niin sanotusti ihmiskunnan tuhkarokko." Kaikkien näiden vuosien jälkeen, jopa kahden maailmansodan ja lukemattomien kuolemantapausten jälkeen, ihmiskunta ei ole onnistunut hävittämään tappavimpia sairauksia.
Jopa Saksassa voit silti saada reilut 20 % äänistä yhdellä "Sieg Heil":llä. Kaikilla nationalisteilla on yksi yhteinen piirre: he olettavat - riippumatta siitä, osaavatko he lukea, kirjoittaa tai vain osaavatko vain omaa äidinkieltään - olevansa parempia kuin muu maailma yksinkertaisesti syntymänsä vuoksi. Siksi he ajattelevat, että he työskentelevät eniten, kovimmin ja parhaiten, ovat älykkäimpiä olentoja Jumalan maan päällä ja siksi kaikki kuuluu ensin heille; muu osa ihmiskunnasta on ihmisten roskaa. Siksi nationalismi synnyttää aina imperialismia, jopa maailmanvalloituksen haluun asti.
Nationalismin kymmenes aalto pyörii nyt planeetallamme ja on saavuttanut väkirikkaimmat maat, mukaan lukien ennen kaikkea johtajansa Kiinan kansantasavalta Xi Jinping. Hän asettuu täysin tunnetuimpien nationalistien perinteeseen ja haluaa tehdä Kiinasta suurimman, ellei ainoan, maailmanvallan. Näin tehdessään hän rikkoo muinaisen kiinalaisen perinteen, joka tyytyi edelleen olemaan Keski-valtakunta ja antoi "syrjälle" jatkaa elämäänsä itsenäisesti.
Tämän kiinalaisen nationalismin ensimmäiset seuraukset näkyvät hyvin Kiinan sisällä, missä vähemmistöt ovat yhä keskittyneempiä, ellei vähenemässä; nämä havaittavissa olevat toimenpiteet eivät johdu pelkästään totalitarismista, joka etenee varauksetta kaikkia hallinnon arvostelijoita vastaan.
Kiina on kuitenkin oppinut muiden nationalistien yrityksistä ja tehnyt läksynsä. Kaikkea ei haluta saavuttaa kerralla, kaikkea ei myöskään laita yhdelle kortille, vaan lähdetään taas "pitkälle marssille" äläkä ota itseäsi rauhallisesti. Autonomian saavuttamisen jälkeen ihmiset yrittävät nyt saavuttaa omavaraisuutta ja sallia itselleen ensimmäiset valtavaatimukset tulevan hegemonina, koska nationalismia ei voi koskaan piilottaa pitkään. Ja niin tavoitteet asetetaan virallisesti ja ne myös annetaan mielellään tiedoksi kiinnostuneelle yleisölle: mukaan lukien USA:n korvaaminen ensimmäisenä taloudellisena ja sotilaallisena voimana, kaikkien maailman resurssien turvaaminen ja kaikkien kuljetusreittien hallinta sekä dominointi avaruudessa.
Nationalismi haluaa myös yhdistellä megalomaniaa ja niin edelleen Xi Jinping ei ainoastaan pidättäytyi haluamasta ratkaista Taiwanin kysymys yksinomaan rauhanomaisesti, vaan myös asetti sille kohtalokkaasti sitovan määräajan – nimittäin oman hallituskautensa puitteissa. Koska kiinalaiset ovat haluttomia kadottamaan kasvojaan, meidän on nyt oletettava, että tämä ei ole pelkkää retoriikkaa tai vain uusi kiinalainen pelotteluyritys. Lisäksi on oletettava, että taiwanilaisia tuskin onnistutaan taivuttelemaan takaisin Valtakuntaan rauhanomaisin keinoin, lähinnä siksi, että Xi Jinping tekee koko maailmalle täysin selväksi, mitä tapahtuu niille, jotka ajattelevat eri tavalla ja eivät ole kiinnostuneita ihmisoikeuksista tai kansainvälisistä sopimuksista, mikä näkyy erittäin hyvin Hongkongissa tai uiguurissa.
Siksi maailman on nyt tarkasteltava hyvin tarkasti kiinalaisia vaihtoehtoja, koska ei voida olettaa, että noin 1,5 miljardia kiinalaista kehittäisi samanlaisen megalomanian kuin 70 miljoonaa itsensä julistautuneita arjalaisia – he laskevat laskun etukäteen, näissä voi hyvinkin olla pyöristysvirheitä plus miinus sata miljoonaa kuollutta.
Kiinan julistettu vastustaja on USA, jonka kanssa se on kilpaillut taloudellisesti jo vuosia ja kiistää nyt myös Tyynenmeren etujensa. Lisäksi Kiina yrittää avoimesti miehittää Yhdysvaltojen vastakkaisen rannikon Tyynellämerellä. Taiwan on vasta ensimmäinen askel, Etelä-Korea ja Japani seuraavat. Kiina on kuitenkin tietoinen siitä, että Yhdysvallat pystyy edelleen estämään tämän askeleen ja jatkamaan vastakkaisen rannikkonsa turvaamista Tyynellämerellä tulevina vuosikymmeninä, ellei sen ole pakko turvata vastakkaista Atlantin rannikkoaan Euroopassa.
Mutta myös täällä kiinalaiset ajavat eteenpäin taloudellisesti ja samalla myös ensimmäisillä sotilaallisilla tunnelmilla. Kiinalaiset saattavat nähdä erityisen onnistuneena – ja varmasti todella nauttivana siitä – että he ovat nyt muuttaneet entisen isoveljensä jäljelle jääneen pikkuveljekseen ja ovat saaneet Venäjän federaatiosta "kumppanin", joka lisää entisestään painostetaan Eurooppaa ja tarkistetaan, missä määrin Eurooppa tai jopa Yhdysvallat ovat valmiita tekemään myönnytyksiä. Erityisesti eurooppalaiset nationalistit reagoivat jo, eivätkä ole vielä varmoja, kumman puolen he lopulta suostuvat. USA on pitkään tutkinut, riittääkö Brittein saaret suojelemaan väliaikaisesti vastakkaista Atlantin rannikkoa, ja eurooppalaisten olisi hyvä pohtia, mitä kiinalaiset tekevät Venäjän federaation kanssa menestyessään, mutta he tekevät sen itse jatkaakseen menestymistä Kiinan vaikutuksen alaisena.
Suurin haaste Kiinalle lieneekin näissä pohdinnoissa ennen kaikkea siksi, että kiinalaisilla itsellään tuskin on varaa kahden rintaman sotaan, miten Intian tasavalta tulee käyttäytymään reilun 1,5 miljardin ihmisen kanssa. Varsinkin Intiasta lähtien Narendra Modi on myös kansallismielinen vallassa, ja sen seurauksena hän esittää Aasiassa omia väitteitään, jotka eivät todennäköisesti ole yhteensopivia Kiinan väitteiden kanssa. Täällä voimme seurata, kuinka Kiina jo testaa tätä kysymystä uudelleen sotilaallisin keinoin. Kiinan onneksi kansallismielistä Intiaa heikentää oma "muslimiongelmansa" eikä se pysty lähiaikoina hyödyntämään sitä etua, että se voittaa 150 miljoonaa muslimiaan ja siten myös satoja miljoonia muslimeja naapurimaissa, mikä tarkoittaa, että Kiina kahdella rintamalla käyvä sota voisi pelastaa ainakin ensimmäistä kertaa.
Tämä olisi nyt Kiinalle hyvä tilaisuus Hongkongin sopeutumisen jälkeen hyödyntää Euroopan ja muiden lännen osien halukkuutta hyväksyä Kiinan voitot Itä-Aasiassa, samalla tavalla kuin Hitler miehitti Sudeettien ja Itävallan 1938 tai Putinin Krimin ja Itä-Ukrainan miehitys vuonna 2014 Taiwanin hankkimiseksi seuraavaksi välilaskuksi – kuten jo ilmoitettiin.
Tarvittavat sotilaalliset edellytykset täyttyvät hitaasti mutta varmasti: Kiinan laivasto pystyy sitomaan USA:n, Japanin ja Etelä-Korean laivastot siten, että Taiwanin hyökkäys on mahdollista.
Avaruusohjelmansa kautta Kiina on myös saavuttamassa pisteen, jossa se voi ainakin osallistua avaruuteen, joka on ollut nykyaikaisen sodankäynnin ehdoton edellytys muutaman viime vuosikymmenen ajan.
Lukemattomat hakkerihyökkäykset osoittavat myös, että Kiina pystyy hallitsemaan viestintätiloja, varsinkin jos kaikki viestintäkanavat ja -välineet ovat riippuvaisia kiinalaisesta teknologiasta.
Kiina pystyy jopa pitämään paikkansa niin sanotussa informaatiosodassa. Ja jos konfliktissa on ydinkomponentti, voimme varmistaa, että se rajoittuu taktisiin ydiniskuihin avomerellä tai avaruudessa.
Kiina on varmistanut sodan käymiseen tarvittavat resurssit, eikä se tule eristymään muusta maailmasta alueellisen sodan vuoksi. On todennäköisempää, että Kiina saa laajaa tukea.
Joten mikään ei näytä olevan Taiwanin hyökkäyksen tiellä, ja näen jo silmäni edessä sanomalehtiartikkelit ja -raportit, jotka vertaavat tätä Saksan yhdistymiseen.
Jos seurataan sotataiteen klassikoita – joita kiinalaiset tuntevat varsin hyvin ja osaavat lukea niistä myös omalla äidinkielellään – tällainen sotilaallinen toiminta, nimittäin Taiwanin tasavallan (väkiluku noin 25 miljoonaa) valloittamiseksi, olisi olla täynnä lisäepävarmuustekijöitä ja saattaa kestää niin kauan, että muu maailma saattaa lopulta reagoida. Lähihistoriasta ei ole pulaa vastaavista roolimalleista.
Siksi ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kiinalaiset ovat jo menneet askeleen pidemmälle ja yhdistävät Taiwanin liittämisen ensimmäiseen bioaseita käyttävään iskuon, mikä olisi puhtaasti sotilaallisesta näkökulmasta erittäin järkevää, eikä se ole ollenkaan ongelmallinen. nationalistinen näkökulma.
Tämä biologisten sodankäyntiagenttien käyttö lamaannuttaisi ainakin potentiaalisen Intian rintaman pitkällä aikavälillä ja pitäisi länsimaailman toistaiseksi kiireisenä itsensä kanssa – tämän viehätys: oma väestö, liittolaiset ja neutraalisti käyttäytyvät maat saavat vastalääkkeen. , muilla on resursseja vastalääkkeen kehittämiseen ja jakeluun, ja kun kaikki on ohi, he eivät ehkä enää ole kiinnostuneita murehtimaan yhdestä saaresta ja sen asukkaiden kohtalosta - varsinkin kun uusia biosodankäynnin aineita on aina erittäin helppo levittää.
Kaiken tämän valossa voi hyvinkin miettiä, oliko COVID-19 testi vai vain traaginen onnettomuus kokeiden aikana Xi Jinpings kokousten määräajat.
Ja lopuksi, vastatakseni omaan kysymykseeni, kaikki nationalismi on vaara meille kaikille, eikä sillä ole väliä, mistä se tulee.
"Nationalismi on itsepetoksen hillitsemää vallannälkää."
George orwell, Huomautuksia nationalismista (1945)
