Viestikuva: Ranskan tricolor | © Pixabay
Christian Moss se on jo blogikirjoituksessa "avoin strateginen autonomia" Sanotaanko, että Ranskan tasavalta itse asiassa asettaa neuvoston puheenjohtajakautensa tunnuslauseen "strateginen autonomia Euroopalle".
Poliittiset realistit vähättelevät tätä varmasti jälleen, sillä ranskalaiset naapurimme tiedetään pitävän suuresta sananvaltaa, mutta eivät pysty itse näyttämään vastaavia resursseja. Tässä mielessä haluan muistuttaa suunniteltua Euroopan puolustusyhteisöä (EDC) Euroopan yhdentymisen alkuvuosilta.
Siitä lähtien ranskalais-saksalaista yhteistyötä on muokannut olennaisesti se, että autamme naapureitamme toteuttamaan heidän omia unelmiaan. Toistaiseksi olemme kuitenkin onnistuneet hyvin diplomaattisesti ja suurilla taloudellisilla kustannuksilla paitsi pitämään Ranskan Euroopassa, myös saamaan sen lähemmäksi Natoa.
Ilmeisesti nämä myönnytykset olivat kuitenkin vain väliaikaisia. Ja siksi ennen virallista julkistamista tästä Ranskan EU-puheenjohtajuusohjelmasta, jonka otsikko on "Nousu, voima, kuuluminen", onnistuimme käsittelemään Ranskan suurvaltavaatimuksia, joista he ovat nyt erittäin iloisia. yhdistää "eurooppalaiseen supervaltioon". , saada jonkin verran rauhoittavaa vaikutusta.
Joten löydät vielä kerran tästä ohjelmasta "vahvistuksen a avata Eurooppa" - jota ei pidä sekoittaa avoimeen yhteiskuntaan, ja toisin kuin viimeksi mainittu, sitä ei myöskään määritellä tarkemmin - ja "avata Kauppapolitiikka", kun taas "avoin Eurooppa" ja sen "avoin kauppapolitiikka" on edelleen nähtävä uhkana tärkeimmälle liittolaisellemme Yhdysvalloille. Lisäksi puhutaan "päätöstenteon autonomiasta suhteessa Yhdysvaltoihin" ja "autonomiasta" tai jopa "Euroopan strategisesta autonomiasta" mainitaan edelleen toistuvasti. Koko asia huipentuu sitten vaatimukseen "täysin suvereenista Euroopasta".
Nyt ei kuitenkaan enää puhuta "avoimesta strategisesta autonomiasta" – oli se sitten mikä tahansa – vaan pikemminkin, jokseenkin vakuuttavasti, Pohjois-Amerikan liittolaisistamme ja meistä muista eurooppalaisesta, että "Euroopan puolustus" täydentää Natoa' mainitaan, ja EU:n ja Naton yhteistyön vahvistamista on tuettava - mutta tämä on kaikkea muuta kuin Ranskan sitoutuminen Natoon!
Surullista on, että viime vuosikymmeninä emme ole kyenneet vakuuttamaan ranskalaisia naapureitamme liittovaltiosta tai ainakaan vapauttamaan niitä puhtaasti kansallisista suurvaltailmistaan, mutta olemme toistuvasti onnistuneet vakuuttamaan heidät itse väärinymmärretyillä lupauksilla. tai myönnytykset jatkuvat; voisi jopa olettaa, että me itsekin haluaisimme näiden ranskalaisten väitteiden takia tulla jälleen "suursaksaksi" - Grande Nationiksi. Vielä surullisempaa on, että kaikkien niin ylistämä "saksa-ranskalainen ystävyys" ei ole vielä kyennyt saavuttamaan yhtenäistä Eurooppaa, vaan "vain" varmistamaan, että emme enää ammu toisiamme.
Meille kaikille pitäisi olla selvää, että edes eurooppalainen liittovaltio ei voi enää koskaan tulla itsenäiseksi. Ei varsinkaan, jos haluamme jatkossakin noudattaa sosiaalisia normejamme ja jaloja arvojamme. Koska meiltä puuttuu kaikki resurssit, joita emme voi enää kiistää muun 95 prosentin ihmiskunnan kanssa – meidän ei tarvitse saavuttaa strategista autonomiaa, vaan mahdollisimman kattavaa yhteistyötä.
Selkeästi englanniksi: Vaaditaan yhteenliittymiä ja yhteistyötä, ei vastakkainasettelua!
Täältä löydät Ranskan EU-puheenjohtajakauden ohjelman:
Että eurooppalaista liittovaltiota ei mainita ollenkaan ja tämä huolimatta Saksan viimeaikaisesta edistymisestä (koalitiosopimus), ei enää yllätä ketään.
Siinä mainitaan vain pankkiliitto, mikä ei myöskään ole yllätys.
Voidaan puhua puhtaasta vaalikampanjamelusta sekä Saksan koalitiosopimuksen että Ranskan puheenjohtajakauden ohjelmassa, jotka molemmat on kirjoitettu yksinomaan heidän omille kansallisille äänestäjäryhmilleen.
Jos Ranska olisi todella ottanut Saksan koalitiosopimuksen vakavasti, se olisi vastannut siihen. Ja jos se olisi diplomaattinen vastaus Saksan etenemiseen, niin se olisi yksiselitteinen: "Vittu Eurooppa!"
"Les États n'ont pas d'amis, ils n'ont que des intérêts."
Charles de Gaulle lainasi kirjassa Eric Walther, la Tribune, Ecoutes: l'impérialisme américain 2.0 (1. heinäkuuta 2013)
