Kansalainen ja velvollisuus

5
(2)

Lähetä kuva: kaksi olutmukia | © Pixabay

Ei ihmiskunnan kunniaksi, ammoisista ajoista lähtien yhteisöjen todellinen arvo on muodostunut niiden sotilaskykyisten ihmisten määrästä, jonka ne pystyvät synnyttämään. Ainakin minun harmikseni tulevina vuosisatoina ei muutu juurikaan - "yksi maailmamme" on jatkossakin utopia.

Yksilön kyky puolustaa itseään edellyttää fyysistä, henkistä ja luonteenomaista soveltuvuutta sekä halukkuutta tappaa yhteisön puolesta sekä tulla itsemurhatuksi. Yhteisön todellinen taisteluvoima syntyy työkykyisten integroitumisesta kulloiseenkin yhteisöön ja heidän tukensa siitä.

Vuosituhansien aikana on kehittynyt muitakin yhdyskuntapalveluja, nimittäin rauhan ja järjestyksen ylläpitopalvelu, pelastuspalvelu sekä hoito-, hoito- ja hoitopalvelut, jotka mielestäni voidaan rinnastaa asepalvelukseen arkipäiväiseltä merkitykseltään yhteiskunnalle.

Jokaisen yhteisön on rekrytoitava riittävästi jäseniä kaikkiin näihin palveluihin, jotta se voi ihanteellisesti valita parhaat, sillä se on toimivan yhteisön elämän kannalta olennaista ja ratkaisevaa sotilaallisen konfliktin sattuessa. 

Yhteisöt voivat varmistaa omat palvelunsa vetoamalla jäseniinsä tarjoamaan niitä vapaaehtoisesti (esim. liittovaltion vapaaehtoispalvelu). Jos tämä ei riitä, ammattimaista yksittäiset tai kaikki palvelut (esim. poliisi) tai tee myös niiden jäsenet pakollisiksi (esim. asepalvelus). 

Jokaiselle yhteisölle on ominaista, pystyykö ja miten se huolehtimaan yhteisöpalveluistaan ​​ja ennen kaikkea onnistuuko se valitsemaan parhaat. 

Alunperin kaikkien yhteisöjen jäsenet ansaitsivat ansiota palvelemalla yhteisöä, tekemällä sen vapaaehtoisesti ja yhteisölle kannattavalla tavalla.

Sillä välin näyttää siltä, ​​että yhteisöpalvelusta on tullut ammatti, että pakollinen palvelu ei ole nykyaikaista eikä yhteiskunnan hyväksymää ja että vapaaehtoistyö on saavuttanut eksoottisen aseman. 

Silmiinpistävää täällä Saksassa on se, että nyt ammattimaisia ​​palvelijoita - kaikissa palveluissa - ei tueta vain huonosti, ja siksi parhaiden valinta ei ole enää mahdollista, vaan heidän palveluaan yhteisölle ei pidetä enää "ansiona". Mikä pahempaa, yhteisön edistämistä pidetään virheenä. 

se olisi oikein

  • korotetaan toimeentulotukea, olipa se omaishoitaja tai sotilas, niin, että yhteisöllä on jatkuvasti käytettävissään riittävästi ja parhaiten päteviä ammattipalvelijoita;
  • edistää vapaaehtoistyötä yhteiskunnalle niin, että se katsotaan jälleen yleisesti ansiona.

se on väärin

  • korjaamaan ilmeistä virkavelvollisuuksien puutetta pakottamalla ne, jotka eivät voi tai halua kiertää virkavelvollisuutta, tehtäviin, joita he eivät usein voi täyttää tai joista yhteisö arvostaa heitä myöhemmin riittävästi. 

Ja se on täysin mahdotonta

  • että yhteisön jäsenet, jotka toisaalta ovat itse välttyneet pakollisesta palveluksesta ja toisaalta eivät ole koskaan suorittaneet vapaaehtoisesti mitään palvelusta, haluavat pakottaa muita pakkopalvelukseen!

Kuten sanoin, jokaiselle yhteisölle on ominaista ja se tulee myös muiden näkemään, kun se järjestää ja varmistaa yhteisöpalvelujaan. Ja ne yhteisöt, jotka eivät voi turvata niitä, hajoavat lopulta yhteiseksi hyväksi tahdoksi. 

"Ja niinpä, amerikkalaiset, älkää kysykö, mitä maanne voi tehdä hyväksenne; kysy mitä voit tehdä maasi hyväksi.
Maailman kansalaiseni, älkää kysykö, mitä Amerikka tekee hyväksenne, vaan mitä voimme yhdessä tehdä ihmisen vapauden hyväksi."

John F. Kennedy avajaispuheessaan
Avajaispuhe 20. tammikuuta 1961

Kuinka hyödyllinen tämä viesti oli?

Klikkaa tähtiä arvioidaksesi julkaisun!

Keskimääräinen luokitus 5 / 5. Arvostelujen määrä: 2

Ei arvosteluja vielä.

Olen pahoillani, ettei postauksesta ollut sinulle hyötyä!

Anna minun parantaa tätä viestiä!

Miten voin parantaa tätä viestiä?

Katselukerrat: 10 | Tänään: 1 | Lasketaan 22.10.2023 alkaen

Jaa: