Viestin kuva: Bundestag | © Clareich Pixabayssa
Eräs ammattipoliitikkoystäväni kysyi minulta äskettäin, mitä minä itse asiassa vastustan ja ammattipoliitikko? Olisin mielelläni vastannut hänelle aivan spontaanisti, että se oli juuri tätä yleistä "laatikkoajattelua".
Tämä ei kuitenkaan olisi tehnyt oikeutta ystävyydellemme tai aiheelle, joten aloin pohtia...
Käsitykseni "ammattipolitiikasta" perustuu sata vuotta sitten pitämään luentoon Max weber, jota myös sinä täällä voi löytää. Weber olisi vastannut hänelle seuraavasti:
"Vain ne, jotka ovat varmoja, etteivät he hajoa, jos maailma on heidän näkökulmastaan liian tyhmä tai ilkeä sille, mitä he haluavat tarjota heille, sanovat: 'Kuitenkin!' voi sanoa, että vain hänellä on "ammatti" politiikkaan."
Max Weber (Politiikka ammattina, 1919)
Max weberluento on lukemisen arvoinen vielä tänäkin päivänä ja suurin osa hänen lausunnoistaan pätee edelleen. Pidän eniten Weberin tunnetuimmasta lausunnosta:
"Politiikka tarkoittaa kovaa, hidasta kovien lautojen poraamista intohimolla ja suhteellisuudentajulla samaan aikaan."
Max Weber (Politiikka ammattina, 1919)
Ja juuri tällä lausunnolla haluan ilmaista huoleni monista ammattipoliitikoista, jotka pitävät yhä enemmän nopeista laukauksista ja tiedotusvälineistä kuin suhteellisuudentajusta ja paksujen lautojen hidasta poraamisesta. Häneltä puuttuu myös intohimo ja hän viestittää kansalaisille, että politiikka on "ammatti kuin mikä tahansa muu" ja että hänen on ansaittava rahansa jotenkin.
Siellä on myös Weberin lausunto:
"… johtajaton demokratia, se tarkoittaa: "ammattipoliitikkojen" valtaa ilman työtä, ilman sisäisiä, karismaattisia ominaisuuksia, jotka tekevät johtajasta. Ja se tarkoittaa sitten sitä, mitä asianomainen puolueryhmä yleensä kutsuu "klikin" sääntöksi."
Max Weber (Politiikka ammattina, 1919)
Hans August Lucker, entinen liittopäivien ja Euroopan parlamentin jäsen sanoi muutama vuosi sitten kollegoilleen täällä Heilbronnissa:
"Te ette ole enää poliitikkoja, vain parempia johtajia."
Hans August Lucker (2006)
En halua mennä enää niin pitkälle, mutta olen huomannut, että karismaattisten poliitikkojen, jotka erottuvat joukosta soveltuvuudellaan, suorituskyvyllään ja kyvyllään nousta puoluekoneistossa, on yhä vaikeampaa. Noin seitsemänkymmenen vuoden jälkeen olemme luultavasti kaikki päässeet keskinkertaiseen tilaan.
Mutta tämä miellyttää useimpia kansalaisiaan, koska "heidän" poliitikkonsa on ehdottomasti "yksi heistä" ja monet ajattelevat myös voivansa katsoa häntä halveksivasti. Jotkut jopa uskovat olevansa hieman "vallassa" heihin.
Mutta ongelma syntyy, kun kansalaiset yhtäkkiä odottavat "parempien ylläpitäjien" ratkaisevan maailmaa mullistavia ongelmia yhdessä yössä.
Tässä haluaisin puuttua heidän puoleensa, he yrittävät uudestaan ja uudestaan, enimmäkseen myös median liioittelemina, ja lopulta päätyvät aina samaan tulokseen, eli siihen, että keskinkertaisuutta ja ratkaisuja ei voi naimisiin yhdessä yössä.
Mutta sitä ei vaadita meiltäkään, koska olemme kaikki viime vuosikymmeninä päättäneet, että meille politiikka poraa pikkuhiljaa paksujen lautojen läpi suhteellisuudentajulla ja siksi myös olemassa olevia ja uusia ongelmia ja haasteita käsitellään objektiivisesti ja pikkuhiljaa täytyy ratkaista.
Toisin sanoen siirrymme kompromissista toiseen toivoen, ettemme unohda tavoitetta. Tämä lähestymistapa on osoittanut arvonsa sekä Bonnin että Berliinin tasavallassa ja siitä on samalla tullut myös politiikan erityinen muoto. Sillä vaikka kaikki nykypäivän ammattipoliitikot olisivat samaa mieltä, tuloksena olisi kompromissi.
Meille kansalaisille tämä tarkoittaa myös sitä, ettei meillä voi olla "johtajatonta demokratiaa" ja "johtajademokratiaa" samaan aikaan!
Siksi me kansalaiset emme saa yhtäkkiä haluta juosta oletettujen johtajien perässä. Väitän tarkoituksella oletettavasti, koska mistä nämä vaaleat hahmot muuten ovat peräisin? He eivät todellakaan tule politiikan ulkopuolelta, koska silloin heidän täytyisi lentää sisään kuun takaa.
Ja siksi, vastatakseni ystäväni ja ammattipoliitikkoni alkuperäiseen kysymykseen, ammattipoliitikot eivät saa yrittää huijata kansalaisia uskomaan, että he ovat näitä uusia valohahmoja, joilla on myös vastaus kaikkiin tämän maailman ongelmiin, vaan täytyy palata takaisin paksuihin lautoihin, joita ne sitten poraavat mahdollisimman hitaasti suhteellisuudentajulla, kovasti ja ennen kaikkea intohimolla.
Pähkinänkuoressa: minulla on jotain poliitikkoja vastaan, jotka kieltäytyvät tekemästä todellista työtään ja kummittelevat sen sijaan keskusteluohjelmia ja muita tilaisuuksia. Koska he eivät myöskään pelasta maailmaa! Vain me kansalaiset voimme pelastaa maailman, ja poliitikkomme voivat auttaa meitä tässä, kuten kaikki virkamiehet.
"Ihmiset, joilla on rohkeutta ja luonnetta, ovat aina hyvin pelottavia muille ihmisille."
Hermann Hesse, Demian: Tarina Emil Sinclairin nuoruudesta (1974 [1919]: 36)
