Suositeltu kuva: Tyttö jyrkänteellä | © Shutterstock
Heilbronnin hotellissa pidetyn onnistuneen tapaamisen jälkeen päivän mittaisen tapahtuman aattona, me siellä yöpyneet ja muut tapaamiseen osallistujat halusimme juoda drinkin hotellin baarissa.
Tämä oli liian täynnä, joten kysyin, miksi puolet baarista oli erillään? Ilmeinen vastaus oli, että heillä ei ollut henkilökuntaa koko baariin. Pikakierroksen aikana löysin kolme konferenssin osallistujaa, jotka saivat paikan, sitten sain puhelun, että muut konferenssin osallistujat olivat löytäneet paikan ravintolasta. Toiset taas kokeilivat onneaan kaupungissa tai menivät suoraan huoneisiinsa.
Erittäin kohtelias palvelu ravintolassa antoi kaikille jäljellä oleville vieraille paikan ravintolassa ja ilmoitti meille aterian jälkeen, että meillä olisi vielä paikka baarissa ja että tarvittaessa avataan erillinen osa meille.
Luottavaisin mielin ajoimme kymmenenteen kerrokseen ja puristauduimme muutamalle vapaalle istumapaikalle. Mutta kun meitä oli enemmän ja enemmän, turhauduin hieman ja yhtäkkiä saimme siirtyä baarin eristetylle osalle.
Yllättäen kolmanneksessa tästä eristetystä osasta järjestettiin parempien ihmisten yksityisjuhla Heilbronnista. Minun piti silti olla tekemisissä näiden VIP-henkilöiden kanssa, koska he eivät olleet yhtä mieltä siitä, että häiritsisimme heidän rauhaansa.
Lopulta me hotellin vieraat löysimme paikkamme baarissa ja saimme illan päätökseen puolivälissä. Heilbronnin vieraanvaraisuus oli parempaa!
Makaan nyt unettomana hotellisängyssä Heilbronnissa keskellä yötä ja kysyn itseltäni, miksi teen edelleen tämän itselleni?
Joskus täytyy itkeä susien kanssa. Vain kovempaa. 😉