15.1.02023

Kohdekuva: Rick's Café Américain, tilannekuva elokuvasta | © Warner Bros. Pictures

sunnuntai-ilta

Viikonlopun päätteeksi menimme tanssikouluun päästäksemme tanssilattialle. En varmaan totu discofoxiin, mutta lopussa oli tangoa.

Disfox, kuten nimestä näkyy, tuli ulos foxtrotista, jota opetetaan ja tanssitaan vielä tänäkin päivänä. Minä säästyin Beat-Foxilta, Discofoxin edeltäjältä. Valitettavasti - mielestäni - niin sanottu Discofox syntyi tanssituntieni aikana ja se sisällytettiin jopa maailmantanssiohjelmaan vuonna 1979 tanssituntieni lopussa.

Kun parempi puoliskoni vihdoin sai minut jälleen tanssitunneille, en ollut tyytyväinen siihen, että Discofox oli kestänyt vuosikymmeniä. Eikä vain sitä, hahmoja on nyt enemmän kuin pelkäsin villeimmissä unelmissani. Ja niin hyvässä tai pahassa minun on siedettävä, että jos haluan tangon ja valssin, voin saada myös Discofoxin päälle.

Leikkiä ja humalaa

Eilen illalla ja yöllä hemmottelimme itseämme jollain pienessä piirissä. Ensin muutama peli ja sitten rikossarja. Kieltämättä upea ilta. Tarkemmin tarkasteltuna on kuitenkin kysyttävä itseltään, onko elokuvien sarjatuotanto todellakin viimeinen viisauden sana?

Kuten sodassa, kulttuuri keskittyy yhä enemmän määrään laadun sijaan. Ja siksi on hämmästyttävää, että voit nauttia joistakin sarjoista vain, jos kuluttaa niitä täysin hillittömästi. Mielestäni kuitenkin vain, jos teet tästä kulutuksesta yhteisöllisen kokemuksen. Joka tapauksessa humalahakulla on se etu rahapeleihin verrattuna, että kukaan ei ota sitä huonosti, jos esim. B. posti tehty.

Mietin nyt mitä yhdestä suosikkielokuvistani Casablanca luultavasti olisi sillä välin tullut, jos tämä olisi laajennettu sarjaksi. Tällä viikolla olisi Humphrey Bogart luultavasti kiinni venäläisen Politrukin hallissa ja vastapäätä Claude Rains, joka toimii nykyään kiinalaisena poliisina, ilmoittaa ihanan ystävyyden alkamisesta. Ja joka viikko meni sisään Rick's Cafe Americain uusia maineikkaita hahmoja päälle ja pois. Ei mainitsemisen arvoinen poliitikko, joka ei jo istunut pianon ääressä ja laulanut As Time Goes By. Vain klo Ingrid Bergman En ole niin varma, ne olisi varmasti vaihdettu uudestaan ​​ja uudestaan ​​vuosikymmenten aikana.

tentit

Kesti hyvin, hyvin kauan, ennen kuin olin enemmän tai vähemmän tyytyväinen kokeiden kirjoittamiseen. Olin tuolloin suorittanut koulun ja yliopiston aikoja sitten ja jouduin ymmärtämään, että elinikäiseen oppimiseen kuuluu ainakin kaikkien päättäjien mielessä edelleen kokeiden kirjoittaminen. Painiskelin jonkin aikaa vaihtoehtoisten käsitteiden kanssa, mutta sitten tajusin, että en voi enää muuttaa maailmaa, ja tulin myös kokeiden kirjoittamiseen. Ja tällä askeleella sain heistä ensimmäistä kertaa jotain positiivista määrittelemällä ne minulle uudelleen eräänlaiseksi ristisanatehtäväksi huippuosaajille.

Sillä välin olin havainnut itselleni korjaamisen ja myöhemmin myös kokeiden luomisen, mikä on luultavasti vain osa työtäni. Mutta vielä tänäänkään en ole aivan varma, mikä näistä retriittejä sisältävistä ammateista on miellyttävin; luultavasti niitä, joita sinun ei tarvitse tehdä juuri nyt. Ja käsittelen näitä ajatuksia juuri siksi, että aloin tänään luomaan tulevaa koetta.

Todennäköisesti parhaan kokeen kirjoitti kerran filosofian opiskelija, joka, kun hänelle ja hänen opiskelutovereilleen annettiin tehtäväksi, miksi professorin tuolia ei ole olemassa, lopetti työnsä pian sen alkamisen jälkeen. Hänen vastauksensa koostui yhdestä kysymyksestä: "Mikä tuoli?" Vielä nykyäänkin huhutaan, että hän läpäisi kokeen parhaana.

Ja luultavasti vielä tänäkin päivänä kaikki opettajat ja luennoitsijat neuvovat, että tentin kirjoittajien tulisi ensin saada yleiskuva kokeesta ennen kuin he aloittavat sen; varsinkin jos vastaava tentti oli määrä kestää kolmesta neljään tuntia. Paras tapa saada yleiskuva on, kun erittäin vaikean kokeen viimeinen tehtävä on yksinkertaisesti: "Jos luovutat kokeen vastaamatta ensimmäisten 10 minuutin aikana, olet läpäissyt sen." - valitettavasti oletan, että sinulla on koulutusjärjestelmämme, meillä ei ole ollut huumoria siihen pitkään aikaan.

Haluaisin lopettaa tämän lyhyen artikkelin pienellä vinkillä, joka voi varmasti olla erittäin mielenkiintoinen ja myös erittäin hyödyllinen tämän päivän kokeiden kirjoittajille. Kun työskentelet näppäimistön kanssa tai käytät jopa äänitoimintoa, sinun tulee harjoitella käsin kirjoittamista hieman enemmän. Tämä ei liity vain oman käsialan luettavuuteen, vaan myös kykyyn kirjoittaa kynällä kolmesta neljään tuntia. Viimeisten tunnin mittaisten tenttien aikana jouduin itse asiassa kamppailemaan sormien kramppeja vastaan, koska työ on ollut suurelta osin digitaalista 1990-luvulta lähtien.

Ja samalla on myös yhä enemmän ihmisiä, jotka suosittelevat käsin kirjoittamista uudelleen ja perustelevat tämän muun muassa parantuneella ymmärtämis- ja muistamiskyvyllä.

---